Kohdalleni on sattunut lähiaikoina muutama hassu tilanne... Uusi miestuttavuus tai ainakin jonkin asteinen yritys. Ensimmäinen tuli fb:n kautta. Aamulla herätessäni huomasin saaneeni tökkäyksen täysin tuntemattomalta mieheltä. Tuleehan noita kaveripyyntöjä/tökkäyksiä aina välillä tuntemattomilta, mutta jokainen varmaan arvaa kyseisen tason. Tämä kaveri oli kuitenkin poikkeus. Selailin hetken hänen kuviaan ja päädyin kysymään tämän normaalin tunnemmeko mahdollisesti jostain. Emme tunteneet vielä. Sain kuitenkin selityksen tökkäykselle ja jatkoimme kirjoittelua. Mies vaikutti mukavalta ja hyvinkin kiinnostavalta. Kyseessä ei ollut mikään omituinen hiippari. Kaikelle oli suhteellisen järkevä selitys. Vaikkei sitä ehkä heti uskoisikaan. Mieleni tekisi tavata tämä kyseinen henkilö livenä, mutta... Jotenkin koen hänen ilmestyneen elämääni täysin väärään aikaan. Sanoin sen lopulta hänelle. Etten ole vielä oikein valmis mihinkään. En edes treffeille... Hän on edelleen kirjoitellut harvakseltaan. 

Toinen hassu tilanne tapahtui, kun istuimme iltaa kaverini kanssa. Päädyimme käymään läpi hänen Tinder-sekoilujaan. Hän alkoi puhua miehestä, jonka kanssa oli käynyt treffeillä. Miehestä, joka kuulemma olisi sopinut paljon paremmin minulle. Päädyimme vakoilemaan kyseistä miestä fb:stä. Ja kyllä... Kyllä, kyllä, kyllä. Tämä mies olisi ehdottomasti sopinut minulle todella hyvin. Ainakin kuviensa perusteella. Mies oli etäisesti todella tutun näköinen, mutten osannut yhdistää häntä mihinkään. Ja jottei juttu jäisi tähän, oli kaverini fiksuna tyttönä päättänyt ilmoittaa myös kyseiselle miehelle löytäneensä hänelle paljon sopivamman kumppaniehdokkaan. Meillä ei oikein synkannut, mutta mulla olis tommonen kaveri tossa... Niinhän se toimii, vai toimiiko. Vastaus, joka mieheltä tuli, veti kuitenkin hetkellisesti maton jalkojeni alta. Mies tiesi kuka olen. Oli kuulemma jo todella pitkään katsellut minua sillä silmällä, mutta olettanut minun seurustelevan. Mitä tästä opimme... Älä treenaa miesten kanssa, jos haluat iskeä salilta namupaloja. Eniten minua kuitenkin kummastutti, miten ihmeessä olen kyennyt treenaamaan saman ihmisen kanssa, samalla salilla, yli vuoden, enkä ole huomannut häntä. Miten, miten, miten... Näyttääkö hän niin paljon paremmalta kuvissa? Eikö hän luonnossa täytä kriteerejäni?? Onko hän ollut liian hyvännäköinen, jotta olisin edes vaivautunut vilkuilemaan?? Minä en ole sokea... Minun olisi pitänyt huomata. Hänessä on pakko olla jotain vikaa, jos en ole "nähnyt" häntä. Koska kuvissa hän oli aivan kuin minulle luotu. Tatuoitu, kalju, parrakas ja iso. Kyllä... Ehkä jopa hieman liiankin bodattu. Mutta kuitenkin... Mies oli löytänyt hetki sitten rinnalleen naisen, jonka kanssa hän halusi katsoa jutun loppuun. Ja vaikka hän oli kuulemma ollut melkoisen harmissaan siitä, että oli tulkinnut väärin tilanteeni, on hän vain yhden naisen mies. Helpotus minulle. En olisi oikeasti halunnut treffeille. En vielä. Me törmäämme kyllä, jos niin on tapahtuakseen. 

Näin viimeyönä unta Miehestä. Sellaista unta.