Kävimme parisuhdeterapiassa. Se oli täysi katastofi. Mies aloitti sillä, että haluaa lapset luokseen. Hänen on helpompi hoitaa lapsia, koska hänellä on säännöllinen työ. Viha nousi pintaan täydellisesti. Perkele. Minä olen ollut se, joka on lapset hoitanut yksinään silloin, kun hänen työnsä on ollut kaikkea muuta, kuin sopiva lapsille. Minä olen hoitanut hänen lapsiaan silloin, kun hän on kokenut perhettään tärkeämmäksi mahdollisuuden panna kaikkea, mikä levittää haaransa. Ja nyt hän vetoaa minun työhöni ja haluaa viedä lapset minulta. Ei, ei, ei. En tule ikinä hyväksymään sitä. En ikinä. Minä olen lapset kantanut, synnyttänyt ja hoitanut yksin ensimmäiset vuodet. Hän on itse valinnut haluavansa erota. Hän on itse hylännyt perheensä. Ei hänellä ole enää mitään oikeutta viedä minulta lapsiakin. Olen niin vihainen, niin vihainen. 

 

Koko terapiasta ei sitten muuta jäänytkään käteen. Kaikki viha ja tuska palasi takaisin monin kertaisena. Kaikki suunnitelmat, mitä olin ehtinyt tehdä, romuttuivat. Ensi viikolle oli varattuna lainaneuvottelu. Minun piti ostaa hänen osuutensa talosta mahdollisimman pian. Enhän minä voi sitä ostaa, jos en tiedä, jäävätkö lapset luokseni. Miehelle ei ole tullut mieleenkään, että enhän minä näin isoa taloa voi itselleni ostaa. Yksin minulle. Hän tekee kuulemma vain talo kauppoja. Ei talon ostaminen liity mitenkään siihen, asuvatko lapset luonani. Olen niin jumalattoman vihainen. Mikä helvetin idiootti muka tosissaan olettaa, että ostan yksin itselleni järjettömän kokoisen omakotitalon. Yksin itselleni! Nähtävästi hänen tarkoituksensa oli vain huijata minulta äkkiä osuutensa pois ja jättää talon myyminen, välityspalkkiot ja kaikki muu vastuu yksin minulle. En enää tajua, onko tämä edes todellista. Millaisen kusipään kanssa olen suurimman osan elämästäni viettänyt.

 

Tästä tulee vielä niin järjetön sota, etten tiedä, miten siitä selviän. Minulla ei ole aavistustakaan. Parin viikon päästä olisi uusi terapia-aika. En näe siinä mitään järkeä. Minulle tuli vain entistä pahempi olo. Ei siellä käsitelty mitään asioita, jotka olisivat auttaneet minua. Päinvastoin. Koko tilanne vain paheni. En halua nähdä koko ihmistä enää. Jos hän haluaa viedä asian oikeuteen, niin vieköön. Tapelkoon, jos haluaa. Mutta lapsiani hän ei minulta vie. Sitä en hyväksy ikinä.