Ajauduin tänään salilla keskusteluun nykyään suuressa suosiossa olevasta valmennusbuumista. Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta tarjolla olevat kymmenet erilaiset valmennuskurssit. On bikinihaasteita ja kesäkuntoon-valmennuksia. On lihaksenkasvatus-kursseja ja perinteisiä painonpudotus-dieettejä. On kaikkea kaikille ja jokaiselle omansa. Hinnat huitelevat missä milloinkin ja joku käärii kovat rahat lähettämällä saman treeniohjelman tuhannelle innostuneelle. Ei niin, kyllähän moni kyseisillä valmennuksilla saa aikaan mielettömiä muutoksia. En minä tarkoita, että ne olisivat pelkkää humpuukia. Totta helvetissä jokainen, joka osallistuu yhtäkkiä monen viikon kuntorääkkiin, saa aikaan tuloksia. Jos todella noudattaa treenohjelmaansa. Niillä onnistuneilla tuloksillahan kyseisiä valmennuksia oikeastaan myydäänkin. Ja taas muutama sata ihmistä sitoutuu valmennukseen. Ellei muuten niin ainakin maksamalla siitä nimellisen summan. Lopputulos onkin sitten vain itsestään kiinni... Voisin kuitenkin veikata, että kyseiset onnistumistarinat ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Sinä saat ohjelman ja ruokavalion. Sinä saat avaimet parempaan elämään. Ehkä jopa kerran tai kaksi ohjatun liikuntatunnin suuressa ryhmässä. Ja siihen se sitten monen kohdalla jääkin. Puolen vuoden päästä voikin taas kokeilla uudelleen, koska silloin varmasti onnistuu paremmin... Bisnes on bisnestä ja hyvä liikeidea löytää aina asiakkaansa.

En halua vähätellä ketään, joka ottaa osaa vastaavanlaisiin valmennuksiin. En todellakaan. Onhan se joskus käynyt omassakin mielessäni, kun motivaatio on ollut täysin hukassa. Ja kyllähän sitä on joskus itsekkin tullut uskottua mainoksen voimaan... Muutama kuva uskomattomasta muodonmuutoksesta on saanut hetkellisesti uskomaan, ettei se vaadi itseltä mitään muuta, kuin parin sadan euron osallistumismaksun. Mutta sitten iskee todellisuus... Ei se muutos tule, vaikka maksaisin miljoonia. Muutos tapahtuu vain ja ainoastaan, jos todella treenaan kovin. Okei, valmennuskurssi saattaisi antaa ehkä hieman lisäpuhtia ja motivoida hetkellisesti... Mutta ehkä sittenkin säästän vähät rahani ja muokkaan itselleni uuden treeniohjelman. Hieman nykyistä rankemman. 

Toinen puoli tässä valmennusbuumissa on itse valmentaminen. Sinustako pt? Viimeinen tilaisuus valmistua kahvakuula-kouluttajaksi!! Ja niin meillä on muutama innokas ohjaaja lisää vain parissa viikonlopussa. Kyllä, niin helppoa se on. Alalla ei vielä ole tarkempia vaatimuksia. Pitäisi olla. Maalikko ei ymmärrä mitä eroa milläkin etuliitteellä on asiassa. He palkkaavat itselleen pt:n ja pakkohan sen on olla ammattitaitoinen, koska on kuitenkin koulutuksensa käynyt. Totuus saattaakin olla jotain ihan toista. Ja taas joku tunkee setelinippuja taskuihinsa. Joka toinen on nykyään jonkinsortin valmentaja. Ja valitettavan usein hyvinkin epäpätevä sellainen. Tai ehkä minä en vain ymmärrä näistä asioista mitään. Ehkä on sittenkin ihan ok laittaa 7-kymppinen pappa tekemään tempauksia. Onhan se nykyään kuitenkin muodikasta, koska crossfit ja kaikkea... Ehkä minä olen vain hieman vanhanaikainen ja aiemmin toiminut henkilökohtaisesti juuri sinulle muokattu treeniohjelma on tehottomana saanut vaihtua kaikille sopivan supertreenipumppi-ohjelman tieltä. Ehkä minä en vain ymmärrä. En todellakaan. Enkä minä tule myöskään koskaan ymmärtämään sitä, miten joku ihminen voi kokea olevansa pätevä kuntosaliohjaaja puolenvuoden treenitaustan ja viikon koulutuksen jälkeen. Oma treenitaustani on huomattavasti pidempi, mutta en minä ammattilaiseksi itseäni kokisi muutaman tunnin opiskelulla. Mutta mikäs siinä... Liikunta on muotia. Kaipa sillä joku itsensä työllistää... Epäilenpä kuitenkin, että suurin osa vastavalmistuneista liikunnan ammattilaisista hautaa todistuksensa pöytälaatikkoon ja jatkaa kouluttautumistaan toisella alalla. Sellaisella, mikä ei toivottavasti tee monen tonnin lovea lompakkoon. Vituttaako... Ehkä hieman. Mutta tuskinpa yhtä paljon, kuin niitä, jotka todella opiskelevat monta vuotta tullakseen ammattilaisiksi liikunnan alalla.

Ehkä tämä ärsytys menee PMS:n (ja väsymyksen) piikkiin... Älkää siis kukaan vetäkö herneitä nenään. Pliis! Nyt on vaan ne päivät meneillään. Ehkä parempi lopettaa tämä avautuminen tähän.

Sillä välin, let me take a selfie...

Loistava otos (taisin varoittaa, etten ole kummoinenkaan kuvaaja). Eräs lukija oli utelias näkemään kuvani. Saatan tuottaa pettymyksen... Tässä on kaikki mitä itsestäni pystyn antamaan ilman, että paljastan kuka todellisuudessa olen. Kuva otettu sopivasti pari tuntia penkkitreenin jälkeen, joten olkapäissäkin vielä muotoa. Olisiko pitänyt hieman jännittää hauista...? Tälläisissä kuvissa kai kuuluisi. No, ehkä saan anteeksi, koska tämä ei kuitenkaan ole fitness-blogi. Ei, vaikka näitä treeniärsytyksiäni tänne välillä kirjoittelenkin.

PS! Sain niin uskomatonta seksiä Kesämieheltä, että olen taas ehkä hieman rakastunut. Ehkä. EHKÄ. Ehkä en.