Menkat alkoivat. Melkein viikon ennen omia laskujani. Selittää liian aikaisin alkaneen alakulon. Olo taas parempi. Toivottavasti kierto ei lyhene pysyvästi. Sehän tarkoittaisi vain sitä, että tasainen ja onnellinen vaihe elämässäni lyhenisi entisestään ja PMS iskisi entistä useammin. Apua! Luultavasti en ovuloinut tässä kuussa ollenkaan. En tuntenut asiaa kunnolla. Pieni kipu oli yhtenä päivänä ja oletin asian olleen siinä. Muistan kyllä aiemminkin tälläisiä lyhyitä kiertoja, joissa en luultavasti ole ovuloinut. Ehkä tämä ei ole pysyvää.

Alkuviikosta olisi treffit. En oikein tiedä, miksi ihmeessä suostuin. No, kaipa sitä on pakko aloittaa harjoittelu, jotta osaa homman sitten, kun on oikea aika treffailla ja etsiä elämänkumppania. Tinderistähän minä hänet löysin. Mistäpä muualta. Tai oikeastaan ehkä ostoskeskuksen käytävältä. Olin nuorimmaisen kanssa hakemassa itselleni nettiliittymää ja vastaani käveli kaveri, joka sai pääni kääntymään. Ja niinpä se kääntyi hänenkin. Pieni hymy ja ihmettely, miksi mies katsoo perään, vaikka olen liikkeellä pienen lapsen kanssa. Ja vielä aivan tärähtäneen näköisenä. Hiukset olin sentään kammannut, mutta muuta en ollutkaan vaivaantunut tekemään. No samapa tuo. Päivällä puhelin ilmoitteli uudesta tinderviestistä. Erehdyttävästi samannäköiseltä kaverilta, kuin tämä, johon törmäsin aiemmin. En ole kyllä kehdannut kysyä asiaa. Valitettavasti meillä tuntuu olevan aika paljon yhteisiä tuttavia... No, piirit ovat pienet. Ainakin näillä nurkilla. Siitä en pääse koskaan mihinkään. No kuuleepahan ainakin heti kaikki kauhutarinat siitä, kuinka kamala ämmä olen ja kuinka minuun ei ainakaan kannata sekaantua. 

Tinderistä sattui vastaan myös toinen mielenkiintoinen tapaus. Tai oikeastaan pieni arvoitus. Olen täällä joskus kirjoitellut salilla käyvästä, hieman vanhemmasta miehestä, jota olen salaa vilkuillut. Nyt en ole varma, onko hän tindermatchini... Kuva on huono, enkä oikein tiedä, miten asiasta saisin varmuuden. Laitoin hänelle ihan tavallisen "mitä kuuluu"-viestin ja ajattelin hieman urkkia asiaa. Hän vastasi, mutta keskustelu tyrehtyi siihen. Luultavasti avaus oli liian tylsä... En vain kehdannut heti alkuun heittää liiankin tuttua "ollaankohan me mahdollisesti törmätty jossain". No, niin tai näin. Jos se oli hän, niin kiinnostus taisi lopahtaa alkuunsa. 

En uskalla mennä enää vaa´alle. Juhannus on ollut yhtä syömistä... Varmasti ainakin kilo tai kaksi on taas liimautunut kiinni keskivartalooni. Ei olisi varaa tälläiseen herkutteluun. Pitänee ottaa ensiviikolla tiukka linja ja karistaa salamatkalaiset tiehensä samantien.