En ole pitänyt sormuksiani enää. En pysty. Niillä ei ole mitään merkitystä. Mies pitää sormustaan. Mielestäni hänen kuuluukin. Hänen kuuluu kantaa sitä ja muistaa mitä se tarkoitti. Tosin, ei se koskaan ennenkään ole hänelle merkinnyt. Miksi merkitsisi nytkään. Ehkä se karkoittaa edes ne tunnollisimmat naiset hänen kimpustaan. Ne, joilla on jotain omatuntoa.  

Mä katson aina ensimmäisenä kiinnostavan ihmisen käsiä. Jos siellä kimaltaa jotain, kiinnostus väistyy. Lopahtaa. En pidä miehistä, jotka sormus sormessa lähtevät osoittamaan kiinnostustaan. He ovat lähes yhtä paskoja, kuin omakin mieheni. Ja heitä on paljon. Luvattoman paljon. Lähes poikkeuksetta joka toinen flirttaileva mies kantaa sormusta. Sitä, kuinka moni olisi valmis tilaisuuden tullessa menemään pidemmälle... En tiedä, luultavasti ei moni. Liian moni kuitenkin. Itsekin olen paska ihminen. Olen flirttaillut lukemattomille miehille sormus sormessani. Yleensä vain huvikseni. Hakeakseni huomiota, jota en ole koskaan kotoa saanut. 

Mies ei koskaan töissä pitänyt sormustaan. Väittää pitäneensä, mutta en usko. Sormuksesta jää rusketusraja. Miehellä ei sellaista ole koskaan ollut. En ole tyhmä. Aiemmin en vain tiennyt, miksi hän ei sitä pitänyt. Nyt sekin on selvää.