Olen taas viestitellyt Kesämiehen kanssa. En voi mitään sille, että pelkästään hänen ajattelemisensa saa jotain hassua tapahtumaan sisälläni. Ei niinkään sydämessäni, vaan lähinnä housuissani. Haluan häntä, haluan tuntea hänet lähelläni. Vartaloni kaipaa kosketusta. Miksi, miksi, miksi hänen pitää olla niin hankala. Hän on selkeästi päättänyt ottaa etäisyyttä. Kai suojata omaa selustaansa, ettei ala tuntea liikaa. Tai sitten hän haluaa näyttää minulle, ettei hän oikeasti ole niin kiinnostunut vaan juurikin valmis siihen, mitä haen. Tiedä sitten, mikä on totuus. No, joka tapauksessa... En usko, että pystyn vastustamaan kiusausta. Haluan kokea sen ainakin vielä kerran. 

Olen miettinyt pitkään hyvän ja huonon seksin eroa. Mikä tekee hyvästä seksistä hyvää ja huonosta huonoa. Minulla on ollut hyviä kumppaneita ja sellaisia, joilta en vain ole kokeiluista huolimatta saanut sitä jotain. Suurin osa on ollut jotain siitä väliltä. Ihan kivaa kyllä, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää. Hauskaa perusseksiä, jolla tyydyttää tarpeet, mutta joka ei niinkään jää mieleen. En osaa sanoa, mikä tekee hyvästä seksistä niin paljon erilaisempaa kuin muusta. En usko, että siinä on kyse niinkään mistään teknisestä. Uskon, että se on vain jotain kemiaa kahden ihmisen välillä. Jokin osuu kohdilleen. Tai ehkä ennemminkin... Kaikki palikat loksahtavat paikoilleen. Voi olla, että samainen kumppani, jonka kanssa itse koen jotain täydellisyyttä hipovaa, onkin jollekkin toiselle pettymys. Ja taas toisinpäin... Se on pelkkää kemiaa. Tottakai hyvästä tekniikastakin on apua, mutta ei se paljoa pelasta, jos jotain tärkeää puuttuu. Mikä saa aikaan sen kiihkon ja halun. Mikä saa minut kostumaan jo pelkästään ajatuksen voimalla. En ole tuntenut näin kovaa seksuaalista vetoa kehenkään pitkiin aikoihin. En muista, koinko koskaan lähellekkään tälläistä tunnetta miestä kohtaan. Hänen kanssaan halusin olla. Häneen olin rakastumassa. Mutta se oli täysin erilaista. Me emme koskaan sopineet toisillemme täydellisesti sängyssä. Emme tällä tavalla.

Tämä tunne on kai verrattavissa rakastumiseen. Kaikkihan tietävät sen, kun alkuhuumassa ei kykene olemaan miettimättä toista. Perhoset lepattavat vatsassa ja olo on rauhaton. On ikävä jo sekunnin päästä, kun eroatte. Sydän huutaa toisen perään. Sellainen olo minulla on nyt tavallaan. Olen rauhaton ja ikävissäni. Kaipaan niin kovin... Koko kehoni vaatii kosketusta. Sillä on ikävä. Aina sanotaan, että menettää sydämmensä toiselle. Onko nyt käynyt niin, että olen menettänyt hänelle sen toisen tärkeän osan itsestäni. Onko pilluni rakastunut?