Menin koko kierron puolivahingossa ilman lääkkeitä... Ei olisi pitänyt. Olin juuri ajatellut kaivaa ilopillerit esiin, kun menkat yllättäen alkoivat melkein viikon etuajassa. En tiedä, oliko syynä kohtalaisen raju seksisessio Kesämiehen kanssa vai mikä ihme sai vuodon alkamaan. Tyhmänä sitten oletin, että kierto oli siinä ja mieliala tasaantuu taas seuraavana päivänä. No, niin ei todellakaan käynyt. PMS näytti voimansa ja kaatui päälle kaikella voimallaan. Kaksi päivää pelkkää parkumista ja kunnon itkupotkuraivarit miehelle. Ihan turhasta. Tai... Turhasta ja turhasta, mutta asian olisi voinut käsitellä hieman fiksumminkin. Kävipä ainakin ilmi, että siellä ne kaikki asiat ovat jossain syvällä piilossa edelleen. Kaikki haavat, joiden jo luulin hieman umpeutuneen, täysin avonaisina. Häpeä, petetyksi tuleminen ja nöyryytys. Eivät ne tunteet katoa mihinkään. Eivät, vaikka hyvänä päivänä osaankin niiden kanssa elää. 

Positiivista oli kuitenkin huomata, että en edes pahimmassa PMS-surkeudessani enää halua miestä. En todellakaan enää halua häntä. Se on mennyttä. Tunteeni eivät ole enää ne, jotka ne olivat vielä puolivuotta sitten. Olen enää vain katkera, nöyryytetty ja vihainen. En rakkautta väkisin kinuava säälittävä nainen. Edistystä on siis tapahtunut. Ainakin jonkinlaista.

Kesämies on edelleen kuvioissa. PMS:n hälvettyä en koe ihan yhtä suunnatonta tarvetta hävittää häntä elämästäni nyt heti. Kyllä niin tulee tapahtumaan, mutta miksen vielä nauttisi hetkeä. Hän on alkanut etääntyä itsekkin. Huomaan sen. Hänellä taitaa olla jo joku toinen kiikarissa. Oikeastaan toivonkin sitä. Silloin en olisi se jutun roisto. Paha ihminen, joka käytti toista vain hyväkseen. Jutusta on kadonnut se jokin. Kiihkeä alkuhuuma. Se katosi sinne, minne kesäkin. Juttu on muuttunut hieman liian arkiseksi. Se kertoo jo osaltaan sen, ettei tämä todellakaan ole mikään pitkäkestoinen suhde. Hetken hupia. Sitä tämä on. 

Ketään kiinnostavaa ei ole osunut silmiini lähiaikoina. Johtuu varmaan siitä, etten ole ehtinyt käymään missään. Salillakin vain hyvin pikaisesti. Mies on ollut todella kipeä ja lapset ovat olleet luonani koko ajan. Työt painavat päälle ja kymmenen aloittamaani projektia, joiden pitäisi valmistua ennen syksyä. Miksi aina onnistun kasaamaan itselleni liikaa hommia. En ole kyllä oikeastaan edes jaksanut vilkuilla ympärilleni. Saan Kesämieheltä edelleen sen, mitä kaipaan. Seksiä ja läheisyyttä. 

Vanha poikaystävä vuosien takaa kyseli eilen yllättäen kuulumisia. Ilman taka-ajatuksia. Hän on juuri löytänyt elämänsä rakkauden. En voi sille mitään, että jotain silti liikahti sisälläni. Hän tulee aina olemaan minulle se yksi, joka pääsi karkuun.