Ja niin se kesä loppui. Vielä viimeviikolla oli lämmintä ja kaunista ja... Miksi kesä loppuu aina liian nopeasti. Olen kaikkea muuta, kuin syksy ja talvi ihminen. Syksy masentaa... Tuleva kylmyys ja pimeys. Ei houkuta sitten tippaakaan. Yksin sen kaiken loskan ja paskan keskelle. Pelottaa. Vituttaa. Masentaa. Kesällä kaikki on niin helppoa. Ovet auki ja lapset pihalle. Kaikki viihtyvät. Kaikilla on kivaa. Ei tappelua pukemisesta, ei tylsiä sisäpäiviä. Näen jo kauhukuvia siitä, miten lapset repivät verhotankoja alas, koska huono ja tylsä äiti ei keksi mitään kivaa tekemistä sisällä. Miten helvetissä minä selviän seuraavista kahdeksasta kuukaudesta yksin. Pelkkä kauppaan lähtökin kestää yli puolituntia, kun saa juosta kahden karkailevan kakaran perässä ja änkeä rimpuilevia ja vastahakoisia ihmisenpuolikkaita toppapukuihinsa. Minä en halua syksyä, minä en halua talvea. Minä en ole valmis kohtaamaan niitä yksin. 

Muistin juuri, että meille on miehen kanssa varattuna terapia-aika ensiviikolle. En todellakaan tiedä, mitä sille tekisin. Mies ei varmaan edes muista koko asiaa. Ja vaikka muistaisikin, niin ei ainakaan halua sinne mennä. Itse odotan edelleen sitä, että saisin kuulla häneltä selityksen asioihin. Saisin kuulla sen, mitä tein hänelle niin kovasti väärin, että ansaitsin kaiken tämän paskan niskaani. Haluan tietää, ymmärtääkö hän vieläkään, että hän teki täysin anteeksiantamattoman teon ja että hän on todella sairas ihminen, jos hän ei kykene myöntämään tehneensä mitään väärää. Jos hän on edelleen vain sitä mieltä, että hänen tekonsa oli oikeutettu, koska hänellä nyt sattui olemaan hankalaa sopeutua perhe-elämään. Kykeneekö hän vieläkään pyytämään anteeksi sitä, että loukkasi minua pahemmin, kuin kukaan luultavasti koskaan tulee loukkaamaan. Pystyykö hän vieläkään pyytämään aidosti anteeksi. Niin, että hän todella tarkoittaa sitä.

Kesämies on vetäytynyt taka-alalle. Hän on huomannut minun ottaneen etäisyyttä. Satutin häntä. En olisi halunnut. Minä olin kuitenkin rehellinen alusta asti. Tiedän, etten silti toiminut täysin oikein. Aina on se pieni oljenkorsi, mihin toinen voi takertua. Nyt on se aika kuukaudesta, jolloin en kaipaa läheisyyttä. En kaipaa seksiä. Voi olla, että loppuviikosta minulla on ikävä häntä.