Nyt se on virallista. Ei enää pohdintaa ja arvailua. Ponnari, jonka lapset toivat vahingossa Miehen luota, kuuluu uudelle. Sille hieman paremmalle ja kivemmalla. Näin heidät yhdessä. Mies yritti tapansa mukaan esittää, ettei nähnyt minua... Naurettavaa. Lopulta hänenkin oli pakko tervehtiä. 

Tyttö kuuluu Miehen kaveripiiriin. Ei siis mikään uusi tuttavuus. Facebook, tuo stalkkereiden unelma... En tiedä kauanko suhdetta on jatkunut. En jaksa edes pähkäillä, onko jotain tapahtunut jo ennenkin. Ei sillä oikeastaan ole väliä. On tai ei. Ei se mitään olisi muuttanut.

En osaa jäsentää tunteitani. Osasinhan minä tätä odottaa. Ei tämä mikään yllätys ollut. Oikeastaan asia ei tuntunut ihan niin pahalta, kuin olin kuvitellut. Eihän se nyt varsinaisen kivaa ollut. Nähdä heitä. Kohdata nainen, joka on kaikin tavoin hieman parempi kuin itse olen. Sellainen, joka pystyy siihen, mihin en itse koskaan pystynyt. Tekemään onnelliseksi ihmisen, jota en itse saanut tuntemaan onnea. Jos PMS ei painaisi päälle, olisin tuskin tätäkään vähää allapäin. Perkele. Olisiko kohtaamista voinut mitenkään siirtää viikon päähän...

En siis löytänyt onneani ennen Miestä. En vaikka olisin halunnut. Arvasin kyllä näin käyvän. Olihan minulla Kesämies. Olin minä hänen kanssaan hetkittäin onnellinen. Olisi hän luonani edelleenkin, jos olisin pystynyt johonkin. Jos olisin pystynyt suhteeseen. En ole valmis. Hän ei ole se oikea. Olen yrittänyt. Olen yrittänyt niin kovin. Muuttaa itseäni. Olla parempi. En pysty. Jokin ei tunnu hyvältä. En edes tarkalleen osaa sanoa, mikä. 

Olen viimeaikoina kaivellut turhan paljon menneitä. Miettinyt Miestä. Välillä jopa hieman kaivannutkin. Siksi kai pistin stopin Kesämiehelle. Tiedän sen, etten tule koskaan välittämään hänestä samalla tavalla. Ei vika ehkä ole edes hänessä. En vain ole valmis antamaan itselleni mahdollisuutta. Haikeaa paskaa, mutta kaipa tämäkin on joskus käytävä läpi. Olisinpa edes hieman enemmän samanlainen kuin Mies. En usko, että hänellä on käynyt kertaakaan eromme jälkeen edes mielessä haikailla perääni. Hän on kylmä. Se oli syy, miksi minun ei ollut koskaan hyvä olla hänen kanssaan. Onneksi hänessä on monta piirrettä, jotka tekivät minut onnettomaksi. Muuten saattaisin kaivata liikaa.