Jere Karalahti haki eroa, näin hehkuttavat lööpit. Tämän on pakko olla kohtaloa. Ihan pakko. Mammanikin aikoinaan sanoi, että siinä on sentään kunnon miehekäs mies, tollainen sunkin pitäisi ottaa. Mutta eikös hänkin ollut vähän turhan menevää sorttia. Ainakin muistelisin joskus lukeneeni jotain jostain pienestä epämääräisestä puuhailusta vaimon selän takana. No, mitäs pienistä, onhan se nyt pirun kuuma mies edelleenkin. Jos siis tyypistä tykkää. Mulle kyllä kelpaisi muutama kiihkeä yö hänen kanssaan. Valitettavasti taidan olla turhan kaukana hänen kriteereistään.

Olen kiertänyt baareja ahkerasti. Kamala myöntää näin pienten lasten äitinä tälläistä. Kaipa tämä menohalu taas joskus laantuu. Edelleenkään en ole törmännyt yhteenkään varteenotettavaan ehdokkaaseen. Kukaan ei ole saanut sukkiani pyörimään jaloissa, eikä janoamaan hänen kosketustaan. Miten hankalaa voi olla löytää ihminen, jonka kanssa voisi viettää yhden yön. Joka kerta joudun noyrtymään ja kömpimään (avio)vuoteeseni. Ei siinä, ettenkö seksiä saisi kotona ihan milloin haluan. Nykyään en vain enää niinkään halua. En halua näyttäytyä miehelle alasti. Tiedän, että hän on nähnyt niin paljon parempaakin. Haluan tavata ihmisen, joka edes yhden yön voisi humalapäissään kokea, että olen ihaninta ja seksikkäintä, mitä maan päältä löytyy. Miksen vain voi löytää ainuttakaan. Pitääkö vain pistää pussi päähän ja kuvitella mielessäni Karalahtea. Jospa vielä löytäisin jonkun Jere-nimisen, niin kokemus voisi olla lähes täydellinen.