Taidan oikeasti olla hiukan ihastunut. Näin hänet taas tänään. Juteltiin niitä näitä ja pientä flirttiä saattoi olla ilmassa, taas. Ainakin omalta puoleltani. Sellaista juuri ja juuri havaittavaa, muttei kuitenkaan niin ilmiselvää. Kaikki kortit on levitetty pöydälle... Hän on maininnut tyttöystävänsä ja minä lapseni. Miehestä en niinkään ole puhunut, mutta kaipa hän tajuaa sellaisen jostain kolosta löytyvän. Eli kaveripohjaltahan kaikki vain. Viatonta pientä pelleilyä. Suoraansanottuna olen hieman hämmentynyt. En voi sanoa varmaksi, että hän olisi ihastunut, ehkä  hän vain pelleilee. Varattu mies, imarreltu saamastaan huomiosta. Tai sitten hän on vain hyvin, hyvin mukava ihminen, eikä edes tarkoita flirttailla kanssani. Olen kuitenkin melkein varma, että hän viivytteli tänään lähtöään kotiin ainakin tunnilla. 

Olen samalla iloinen ja surullinen siitä, että hänellä on tyttöystävä. Iloinen, koska se estää minua tekemästä mitään tyhmää. En usko, että hän on niitä miehiä, jotka pettää. Tosin tutkani on siltä osin todistetusti hieman viallinen. Toisaalta taas haluaisin tutustua hieman paremmin. Haluaisin tuntea hänen kosketuksensa ihollani. Tuntea ne perhoset vatsassani, mitkä ensimmäinen suudelma saa aikaan. Haluaisin tutustua häneen läpikotaisin, enkä ehkä juuri nyt kaipaa niinkään henkistä yhteyttä.

Olen vaikean paikan edessä. Minulla on mahdollisuus lopettaa hänen tapaamisensa nyt tähän. Siirtää hommat muualle. En näkisi häntä luultavasti enää ikinä. Tai sitten... Valinta on pelkästään minun. En tiedä, mikä on järkevintä. Ehkä pieni flirtti silloin tällöin olisi tervetullutta elämääni. Toisaalta, vaikka tämä jää ihan viattomaksi, tunnen silti tekeväni hieman väärin hänen tyttöystäväänsä kohtaan. Taidan olla aika kaksinaamainen akka.