Kesäkuntoon-projekti ei ota onnistuakseen... Paino on erehtynyt suunnastaan. En saa syömistäni kuriin. Nälkä vaivaa koko ajan. Olen yrittänyt paikata nälkääni salaateilla, ei auta. Koen pohjatonta nälkää. En tule täyteen mistään. Syön nyt enemmän, kuin ennen projektini alkua. En ole viitsinyt edes vilkaista vaakaa päin. Tiedän punnitsemattakin, että paino on noussut kilon. Ja se kilo on siirtynyt suoraa mahaani, näyttäen viideltä kilolta. Masentaa. Vatsalihasten ääriviivat ovat kadonneet. Tilalla pehmeää roikkuva ihraa. Ei tämän näin pitänyt mennä. 

 

Painon nousulla on kuitenkin myös omat hyvät puolensa. Treeni on kulkenut. Tulokset ovat parantuneet. Penkkaan kilon vajaa painoni ja elämäni ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa vetäväni leukoja. En tarvitse kumilenkkejä, enkä muita apuvälineitä. Vedän leukoja, ihan niitä oikeita. Enkä edes heilu edestakaisin niin kuin jokin mittarimato. Ehkä annan itselleni vielä hetken aikaa kasvaa ja sitten aloitan uudelleen. Onhan tässä vielä kesään aikaa. 

 

Olen miettinyt treenipäiväkirjaa. En ole enää vuosiin pitänyt sellaista. Kirjataanpa nyt ylös joitain treenipainoja, jotka eivät saisi ainakaan laskea. Eivät ne kyllä nousekkaan, jos paino alkaa putoamaan, mutta jos edes samassa saisi pysymään.

Pystypunnerrus kp   3x8 15kg, 1x6 17,5kg

Penkki     3x8 47,5kg (tai 50kg, sanotaan, että 47,5kg, niin en valehtele ainakaan)

Vinopenkki kp    3x8 17,5kg

SJMV    3x8 70kg

Kulmasoitu kp    3x10 17,5kg

Leuat mo    1x6, 3x4

 

Käsitreenissä olen ihastunut viimeaikoina erilaisiin variaatioihin taljassa. Saan paremman tuntuman, kuin käsipainoilla. Kädet vain eivät tunnu kasvavan. Eivät, vaikka ennen ne olivat helpoin alueeni. Painot vain junnaavat paikoillaan. Jos joskus tein hauiskääntöjä 14kg käsipainoilla, nyt jo 10kg tuntuu turhan raskaalta. Jotain on pielessä. Jalat laahaavat edelleen perässä. Etureidet ottavat selkeästi treenin vastaan, pientä pullistumaa alkaa näkyä. Mutta mitenkäs saisin sen takaosan vastaamaan haasteeseen. Peppu ei vain kohoa, eikä takareisissä näy merkkiäkään treenistä. Monilla naisilla etureidet ovat selkeästi dominoivat. Niin ne taitavat olla minullakin. Selkätreeniin olen tyytyväinen, mutta jostain syystä en saa selkääni kokoa. Painot nousevat, mutta selkä on ja pysyy. Olkapäät, treenin jälkeen ne näyttävät hyviltä. Vihdoin minulla on kivat, pyöreät olkapäät. Mutta sinne ne jäävät. Jonnekkin pukuhuoneen ja suihkun välille. Kotona niitä ei enää huomaa, vaikka kuinka yrittäisi peilin edessä väännellä käsiään eri asentoihin. 

 

Mies on alkanut päästä taas kuntoon. Paino on lähtenyt nousuun. Hän alkaa näyttää itseltään. Tai sitten olen alkanut tottua uuteen hoikempaan olemukseen. Hänellä on kiva kroppa. En tiedä, olenko koskaan sanonut sitä hänelle. Miksi olisin, koska en itsekkään ole koskaan kuullut mitään kehuja. Katselen häntä mielelläni ilman paitaa. Oikeastaan katselen häntä mielelläni myös vaatteet päällä. Mutta hänen katseensa harhailee vain muihin pöytiin.