Kiireinen viikko taas. Mies on nyt käynyt harvemmin. Tavallaan henkisesti ihan helpottavaa, mutta toisaalta taas hankaloittaa töitäni ja pääsyäni salille. Olin jo tottunut siihen, että joka päivä ehdin tekemään omiani ainakin muutaman tunnin. Pitää vain saada aikataulu toimimaan jotenkin tällä uudella systeemillä.

K:lta ei herunut sunnuntaina. Olin hiukan pettynyt. Krapula ja mieli teki kovasti. Päätin antaa tälle nuorelle innokkaalle pojalle, jonka löysin netistä, mahdollisuuden. Kondomit taskuun ja rannalle kävelylle. Hän oli ihan mukava ja hauska. Ei nyt unelmien täyttymys, mutta pidän luultavasti mielessä pahan päivän varalle. En kuitenkaan suostunut antamaan hänelle numeroani. K neuvoi hankkimaan prepaid-liittymän tälläisiä ihmisiä varten. En ollut koskaan ajatellut asiaa. Hyvä neuvo. Joskus kannattaa kuunnella kokeneempaa. 

Juuri Eronnut tulee saamaan lähipäivinä tämän tyypillisen "vika ei ole sinussa..."-viestin. Näin hänet alkuviikosta. Hän on mukava, mutta ei. Hän hakee jotain täysin muuta, kuin mitä minulla on tarjota. En halua raportoida kenellekkään tekemisiäni päivittäin. Enkä varsinkaan kahtakymmentä kertaa päivässä. En halua puhua puhelimessa kolmea kertaa. Kertakin on jo liikaa. Ei minulla ole aikaa sellaiseen. Miettikää, mitä tapahtuisi, jos erehtyisin päästämään hänet sänkyyni. Ei, ei, ei... Ei enää yhtään vastaeronnutta miestä. Tein täydellisen virhearvion. Luulin, että hän oli liikkeellä samoin ajatuksin, kuin itsekkin. Tein jo aluksi selväksi, etten hae mitään vakavaa. Hän kuitenkin etsii selkeästi vaimonkorviketta. Uutta suhdetta, johon hypätä ja jatkaa siitä, mihin entinen jäi. Ei hän ole muutenkaan tyyliseni ihminen. Liian takertuva. En pidä sellaisista. Edelleenkin tunnen vetoa vain renttuihin. Vaikka kokemuksen pohjalta pitäisi jo tietää, ettei niistä seuraa ikinä mitään hyvää.

Koko viikon on panettanut aivan mielettömästi. Ongelmana on kuitenkin se, että en ole päässyt siistimään alakertaa siihen kuntoon, että sitä kehtaisi esitellä. Karvojen kasvatus meneillään, jotta saan vahautettua itselleni hieman pidempikestoisen lopputuloksen. Sheivaaminen ei sovi minulle, vahaus on ainut hyvä ratkaisu. Valitettavasti se vaan vaatii pusikon kasvattamisen täyteen mittaansa. En ole voinut ehdotella treffejä kenellekkään. Tänään aloin jo hyppiä seinille. Tarvitsen kosketusta, jonkun muunkin kuin vain itseni. Mies tuli hakemaan lapsia. Lapset olivat vielä sopivasti päiväunilla. Pienen harkinnan jälkeen päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Mies ei vastustellut. Nopea pikapano. Juuri se, mitä halusin. Onkohan tässäkään mitään järkeä. Ainakin sain hetkeksi haluni täytettyä. Lauantaina saanti on varma. Nuori poju ehdotteli jo kuumeisesti treffejä. Katsotaan, jos kuitenkin vielä keksisin jotain kiinnostavampaa.

Mielialani on taas hyvä ja tasainen. En oikeastaan ole edes surullinen. En edes vihainen. Katkera tottakai, mutta sekin on jo laantumaan päin. Ehkä asioiden oli tarkoituskin mennä näin. Loppupeleissä näin olisi käynyt joka tapauksessa. Ellei hän olisi jäänyt kiinni nyt, olisin luultavasti itse tehnyt samat virheet, kuin hänkin. Mutta fiksummin, ilman kiinnijäämistä. Turha minun on enää itseäni kieltää. Tälläinen minä olen. Olen aina ollut ja tulen olemaan. Ikuisesti riippuvainen muiden ihmisten huomiosta ja ihailusta. Riippuvainen siitä jännityksestä, jonka tälläisestä elämästä saan. Kyllä minä tiedän, että pidemmän päälle tämä alkaa taas puuduttamaan. Jossain vaiheessa koen varmasti halua sitoutua ja viettää rauhallista elämää jonkun kanssa. Ainakin hetkellisesti. Mutta nyt on hyvä näin. Ainakin yritän uskotella itselleni niin.