Tapanani ei ole tehdä Uuden Vuoden lupauksia. Tänä vuonna teen poikkeuksen... Tänä vuonna teen monta lupausta, joiden on tarkoitus johtaa jollain tavalla parempaan elämään. Ensimmäinen niistä koskekoon rakastamaani asiaa, syömistä. Syöminen on kivaa. Minulle usein aivan liian kivaa. Syön liikaa ja aivan liian vääriä asioita. Siihen on tultava muutos.

 

Tiedän, ettei kroppani kestä ylettömästi hiilareita. Niiden vaikutus ei ole pelkästään ulkonäöllinen vaan heijastaa myös mielialaani. Joidenkin tutkimusten mukaan liiallinen hiilareiden nauttiminen saa olon vetämättömäksi ja pahimpaan aikaan kuukaudesta nautittuna ne saattavat jopa pahentaa PMS-oireita. Mutta miten vastustaa suklaapatukkaa silloin, kun olisi valmis tappamaan saadakseen edes pienen palasen taivasta. 

 

Oikea syöminen ja oikealla tavalla hankitut hiilarit eivät ole pahasta. Voin syödä riisiä, pastaa ja perunaa. Kunhan muistan kohtuuden. Leipää en ole syönyt enää vuosiin lähes koskaan. Pullakaan ei niin maistu. Mutta se karkki. Ja pahimpana suklaa. Joulu meni syödessä aivan liikaa herkkuja. Joka päivä. Ja kun sain vihdoin omat karkkivarastoni tyhjennettyä oli aika tyhjentää tosten. Jääkaapissa on suklaata, syö pois. Enhän minä voi, vai voinko... Ja voinhan minä. Ei pienintäkään itsekuria. 

Tässä se tulee... Lupaus nro 1!

 

Lupaan

• , etten enää jätä ainuttakaan ateriaa väliin, jotta saisin yhden suklaapatukan. (Onko pakko myöntää, että teen tätä luvattoman usein.)
• , että syön karkkia korkeintaan kerran viikossa. (Ja silloinkin pidän kiinni kohtuudesta. Karkkipäivä viikossa ei tarkoita sitä, että saa ahmia koko viikon edestä mässyä.) 
• syödä niin hyvin ja terveellisesti, ettei suklaanhimo ehdi kasvaa vastustamattoman kovaksi. (Ja jotten huijaa itseäni liiaksi, mainittakoon, ettei pannukakku edusta terveellistä syömistä.)
• harrastaa enemmän seksiä. (Aina sanotaan, että suklaa on seksin korvike. Voiko siis korvata suklaan seksillä? Tuskinpa kokeilusta ainakaan on haittaa...)