Kesä on täällä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Kesäkunto jäi tänä vuonna vain unelmaksi. Mikään ei ottanut lähteäkseen. Paino junnaa paikoillaan ja peilikuva vituttaa. Yritän olla armollisempi itselleni. En vain osaa. En, vaikka kuinka yritän. Treenit ovat menneet enemmän ja vähemmän perseelleen. Motivaatio kadoksissa jatkuvan sairastelun ja kiireen takia. Viikon jos ehtii treenaamaan kunnolla, on jo seuraavana jokin uusi flunssa päällä. Huoh. Ei jaksaisi. Pitää kai luovuttaa ja marssia vaatekauppaan. Viime kesän vaatteista on turha yrittää kiskoa päälle ainuttakaan. Miten pirussa tästä saisi kehitettyä jotain positiivista...

 

Paino on siis jämähtänyt siihen 6-kympin kohdille. Hyvänä päivänä aamupaino alkaa vitosella. Todella hyvänä päivänä myös iltapaino jää 100g vajaaksi tuosta kammoamastani tasaluvusta. Ei, en minä itseäni päivittäin punnitse. Vaikka se ehkä siltä vaikuttaakin. Lähinnä niinä päivinä, jolloin on edes jotain toivoa olla tyytyväinen lukemaan. Viime kesänä paino oli alimmillaan 52kg. Se oli paljon vähemmän se. Taisin olla todella pieni. En minä siihen edes tähdännyt tänä vuonna. 56kg oli haaveissani. Mutta turha kitistä, kun ei ole oikeasti jaksanut nähdä vaivaa sen eteen. Ei se paino valittamalla putoa.

 

Oli se silti ihana vierailla pitkästä aikaa vanhalla salilla ja kuulla kehuja... Mistäs sä olet tehnyt, kun ei oo näkynyt. Treenannut nyt ainakin, kun tossa kunnossa olet. Että kaipa sitten jonkun silmään näytän hyvältä. Tai ainakin paremmalta kuin omaan silmääni. PMS pukkaa taas päälle, joten parempi olisi kai hävittää jokainen peili näköpiiristäni. Miksi ihmeessä PMS:n aikaan pitää vielä turvota ihan mielettömästi. Eikö riitä, että muutenkin vituttaa. Mielestäni on kohtuutonta, että juuri silloin kroppa päättää kerätä sen 1-2kg nestettä itseensä. Ei ole helppoa olla nainen. Ei ainakaan nainen, joka ei ole koskaan tyytyväinen itseensä. 

 

Aloin tänään pyöritellä mielessäni uutta vaihtoehtoa. Jospa ainaisen kesälaihduttamisen sijaan keskittyisinkin vain treenaamiseen. Yrittäisin kasvattaa lihasta mahdollisimman paljon ja unohtaisin painotavoitteet. Olenhan minä aina kesät treenannut, mutta ei siinä paljon lihakset kasva, kun on jatkuvasti miinuskaloreilla. Jospa tekisin tänä kesänä kaiken aivan toisin. Olisiko minusta siihen. Lisäksi olen todella paljon jäljessä treenilupauksistani. Ei olisi pahitteeksi kasvattaa voimia läpi kesän.

 

Kertauksena lupaukseni:

62,5kg penkistä. Tulee jo vauhdilla alas.

15 kertaa oma paino kyykätessä. En ole kuukausiin kyykännyt kertaakaan omalla painollani. Polvi vihoittelee. Yritän säästellä ainutta "ehjää" paikkaa kropassani.

10 leukaa myötäotteella. Tuli jo kahdeksan!!! 

 

Ehkä ostan kesäksi korsetin. Tai kasvan aikuiseksi.