Olen alkanut vakavissani harkita bikini challenge-ohjelmaa itselleni. Tai jotain. Hyvännäköistä personal traineria kenties. Sen verran alkaa elo masentaa. Kuten jo aiemmin hieman avauduin, viime vuosi meni treenin kannalta täysin perseelleen. Enkä nyt tarkoita tällä tavalle perseelleen,

      vaan pikemminkin näin:      

Koko homma kosahti siis tiukasti reisiin ja vatsamakkaroihin. Paino nousi jonnekkin 63 kilon hujakoille ja se on auttamatta kaukana omasta mukavuusalueestani. Jotain on tehtävä. Pikaisesti. Aionko siis sortua hakemaan motivaatiota jostain niinkin naurettavasta, kuin valmiiksi kirjoitetusta treeniohjelmasta ja ruokavaliosta. Sellaisesta, joka lähetetään tuhannelle maksukykyiselle. Miksi en tekisi ohjelmaa itse. Kyllä minä osaisin. Olisiko kuitenkin varmempaa maksaa siitä, jotta ei lipsuisi niin helposti. Saisiko maksaminen oikeasti tekemään jotain, mitä tuntuu muutoin olevan lähes mahdotonta. 

Aloitin viime viikolla kyykkyhaasteen. Ensimmäisenä päivänä piti tehdä 50 kyykkyä. Tein ne. Jäin miettimään, oliko siinä mitään järkeä. Tein 80 lisää. Polvia alkoi särkeä. Päätin keskeyttää haasteen. Olenko luuseri. Menin seuraavana päivänä salille. Vedin polvituet jalkoihin ja laitoin jalkaprässiin 20kg enemmän painoja kuin ennen. En ole luuseri. 

Kaverini kehui jalkojani. Niissä on kuulemma juuri sopivasti muotoa. Mitä muotoa... Näkeekö hän jotain, mitä itse en näe. Painon nousu on palauttanut kaiken selluliitin takaisin. Senkin, jonka jo hetkellisesti sain sulatettua tasaiseksi. Selluliitti erottuu huonossa valossa jopa housujen läpi. Ainakin minä erotan sen. Pieni kaari takareidessä on kadonnut jonnekkin. Etureisistäkään ei enää erotu lihakset. Ei, vaikka kuinka jännittäisi. Mitä ihmettä hän oli näkevinään. Ehkä hän halusi olla vain kohtelias.

Taidan varata matkan ulkomaille. Ei se maksa paljoa enempää, kuin bikini challenge. Ja motivoi varmasti ihan yhtä paljon. Vai pitäisikö pamauttaa uudelleen naimisiin. Avioero näytti motivoivan paremmin, kuin mikään muu. Kuulostaa liian monimutkaiselta.

Uusi vuosi, uudet makkarat. Elämä on, jos sen antaa olla. Minä en anna.