Moni nainen tuskin koskisi tikullakaan mieheen, joka pettäisi häntä. En selkeästi kuulu heihin... Seksiä on ollut paljon. Kiinnijäämisen jälkeen varmaan enemmän, kuin viimeiseen kolmeen vuoteen yhteensä. En tiedä, onko kyseessä jokin tiedostamaton halu näyttää miehelle, että kyllä täältäkin heruisi. Vai onko vaan niin, että oma seksuaalisuuteni on vihdoin herännyt pitkiltä päiväuniltaan. Imetys on loppunut ja hormoonit taas suunnilleen tasapainossa. Olenhan mä joskus aiemminkin seksiä halunnut. Raskausaikana vaan en niinkään. 

Ensimmäisen raskauden kohdalla kaikki oli niin uutta ja jännää. Jännitti ne normaalit asiat "tunteeko vauva", "sattuuko siihen" jne. Seksi ei muutenkaan ollut se päälimmäinen asia mielessä. Kyllä sitä oli, mutta selkeästi harvemmin. Sitten vauva syntyi ja imetys vei viimeisetkin halut. Väsytti, eikä vaan tehnyt mieli. Imetyksen loputtua seksiä taisi olla... Ainakin tulin heti uudelleen raskaaksi. Sitten ne halut taas väheni. Toisella kerralla ei enää jännittänyt niinkään vauvan puolesta, osasin ottaa rennommin. Kyllä minä seksistä nautin raskausaikanakin, mutta aloitteen tein paljon harvemmin. Vaikka viihdyinkin raskausaikoina kropassani paremmin, kuin koskaan muulloin, en tuntenut olevani millään tavalla seksikäs. Seksi oli jotenkin laimeaa ja kankeaa. Varsinkin mahan kasvaessa. Mikään asento ei tuntunut enää luonnistuvan. Ja sitten tuli taas imetys...

En ajattele seksin aikana Miehen muita naisia. Välillä asia yrittää hiipiä mieleeni, mutta saan sen karkoitettua. Nautin seksistä. Nautin siitä, että Mies nai minua. Nautin jopa enemmän, kuin koskaan ennen. En tiedä, onko synnytyksillä vaikutusta asiaan, mutta saan nykyään helpommin. Vaikka voisi luulla, että näin huonon itsetunnon omaavalle ihmiselle seksin harrastaminen on vaikeaa, niin minä jollain tavalla unohdan itseni. En ajattele koko ajan sitä, miltä näytän. Kuinka rintani roikkuvat tai mahanahkani rypistyy. Keskityn asiaan. Jälkeenpäin ajatus Miehen muista naisista vaivaa. Lähinnä se, kuinka paljon seksikkäämpiä he ovat. Ei niinkään ajatus Miehestä naimassa heitä. Omalla tavallani minua jopa kiihottaa ajatus Miehestä naimassa muita. Tätä en voi tietenkään Miehelle tunnustaa. Sehän olisi melkein lupa tehdä asia uudelleen.

Olen alkanut nähdä itseni hieman seksikkäämpänä, kuin aikoihin. Välillä jopa olen tyytyväinen siihen, mitä peilistä näen. Ainakin osittain... Ostin uusia alusvaatteita, sellaisia, jotka peittävät heikot kohtani. Saavat rintani näyttämään siltä, että minulla ylipäänsä on rinnat. Tekevät takamuksestani hieman pyöreämmän, eikä alkava roikkuminen ole niin ilmiselvää. Matkaa täydelliseen hyväksyntään on vielä paljon, mutta juuri nyt mun on hieman helpompi olla kehossani. Voisin jopa villeimmissä kuvitelmissani ajatella esitteleväni sen jollekkin toiselle. Jollekkin, joka osaisi arvostaa sitä enemmän.