kkkkkkkkkkkkkkkkkkkk-normal.jpg

Ihanaakin ihanampi kesäsää on pitänyt minut kiireisenä. Olen maannut suurimman osan ajasta rannalla. Joko lasten kera tai kera Kesämiehen. Olen onnellinen. Paras kesä aikoihin. Elämä on kivaa, kun sen oikein ymmärtää.

 

Kesämies osaa yllättää. Löydän hänestä päivittäin uusia asioita, joista pidän. Kauhukseni olen myös huomannut, että tein alkuun monia virhearviointeja. Syyt joiden takia olin varma, ettei hän ole poikaystävämateriaalia, ovat osoittautuneet kaikki virheellisiksi. Olen hieman paniikissa. En minä halua poikaystävää. En ole valmis parisuhteeseen. Haluan vain pitää hauskaa ja, ja, ja... Ei minun pitänyt ihastua näin. 

 

En ole maininnut miehelle mitään Kesämiehestä. Mielestäni ei ole sen aika. Hänellä luultavasti on omat epäilynsä asiasta, mutta en ole vain kokenut, että asiaa  pitää tuoda millään tavalla julki. Eilen sitten törmäsimme Kesämiehen kanssa miehen tuttuun, joten luultavasti juorut tavoittavat miehen ennemmin tai myöhemmin. Eihän sillä kai mitään väliä ole. Tuskin asia miestä hetkauttaa mihinkään suuntaan. Sitä paitsi, olen lähes 100% varma, että miehellä on omat säätönsä meneillään. Kyllä komealle ja hauskalle miehelle aina seuraa löytyy. Luultavasti jonoksi asti. Olin kuitenkin ajatellut, että pidän omat asiani salassa, kunnes oikeasti eteeni tulee jotain todella vakavaa. 

 

Kesämiehen kanssa suhde on selkeästi siirtynyt jonnekkin kauas pelkän seksisuhteen rajojen yli. Kyllähän sitä seksiäkin on, jopa useampaan kertaan päivässä... Mutta ei tämä enää ole pelkästään sitäkään. En tiedä, mitä tämä on. En haluaisi edes ajatella asiaa. Olen vain onnellinen. Ja kauhuissani. En kuitenkaan ole varma, olenko ihastunut enemmän siihen tunteeseen, että toinen oikeasti välittää. Koska tämä on jotain uutta. Jotain, mitä en ole kokenut pitkään, pitkään aikaan. Alan pelätä itsekkin, että loukkaan Kesämiestä kuitenkin. Koska ei tämä tule ikinä olemaan mikään vuosisadan rakkaustarina. Ei, vaikka hän onkin aika ihana. En vain ole valmis. Kyllä minä sen itsekkin tiedän.