Mies tuli takaisin. En ole valmis eroamaan. Lapset kärsivät liikaa, jos eroamme nyt. Olen liian katkera. Viimeinen viikko on mennyt murehtiessa työasioita. Ellei mies olisi ollut kotona, olisin ollut täydellisen hukassa. Nämä hommat eivät sovi yh-äidille. Työ on vienyt kaiken huomioni. En ole jaksanut edes kiukutella miehelle. Oikeastaan olo on nyt hyvinkin tasainen, paljon vähemmän vihainen, kuin aiemmin. Ajanjakso menkkojen jälkeen, kaipa taas viikon päästä räjähdän.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen päässyt johonkin sisäiseen rauhaan asian kanssa. En tule ikinä asiaa unohtamaan, saatika antamaan anteeksi. En edes jaksa yrittää. Mitä syytä minulla olisi antaa anteeksi. Ei mitään. Mies teki, mitä teki. Asia ei muutu koskaan. Pystyn kuitenkin elämään hänen kanssaan. Pystyn olemaan lähellä ja tällä hetkellä jopa naimaan häntä. Pystyn elämään ihan suhteellisen onnellista elämää. Yksi asia on muuttunut. En odota häneltä enää mitään. Alan vihdoin hyväksyä sen, että en merkitse hänelle samaa, kuin hän merkitsi minulle. Tuntuu jollain tavalla ihan yhdentekevältä rakastaako hän. Siinä hän on. Olkoon. Maksakoon puolet laskuista ja hoitakoon lapsia, jotta pääsen rauhassa salille. Antakoon hellyyttä, en halua olla ilman hellyyttä. Oma rakkauteni on muuttunut. Rakastan kyllä, mutta en niin kuin ennen. En usko, että tulen enää koskaan rakastamaan samalla tavalla. Hän on tärkeä ja olen vielä hieman liikaa kiinni hänessä. Sen verran, että ero tuntuu nyt liian vaikealta. Miksi en voisi jatkaa tätä vielä muutaman vuoden eteenpäin. Ehkä silloin olen vahvempi ja valmiimpi päästämään irti. Ehkä hänkin jaksaa, lasten takia.

Olen nähnyt ihastustani paljon viime aikoina. En vieläkään osaa sanoa, onko hän kiinnostunut vai ei. Hän avautui suhteestaan. Huonosti menee. Olisi varmaan pitänyt hyppiä riemusta ja tarjota lohduttavaa olkapäätä, mutta ei... Sen sijaan, että olisin pistänyt parhaat vikittelytaitoni peliin, annoinkin parisuhdeneuvoja. Kyllä, parisuhdeneuvoja. Selitin asiat naisen näkökulmasta ja autoin ymmärtämään, miksi kotona ei heru. Annoin neuvoja piristämään suhdetta ja rohkaisin jopa kosimaan. Loistava veto, eikö. Tekisi mieli hakata päätä seinään. En varmaan olisi voinut enää selkeämmin hänelle viestittää, etten ole kiinnostunut. Jos hän siis kokeili kepillä jäätä ja testasi asiaa... En tiedä. Ehkä hän oikeasti vain haki tukea naisongelmiinsa. Ja toisaalta, vaikka hän olisikin ollut kiinnostunut ja koki halua kurkkia aidan toiselle puolen, taisi tilitykseni kusipäästä petturimiehestä pelottaa hänet tiehensä. Kynnys ehdoitella salasuhdetta naiselle, joka ensin haukkuu petturit alimpaan maan rakoon, saattaa olla kohtalaisen korkea. Mahtaakohan kulua viikkoakaan, että saan onnitella itseäni hänen kihlautumisestaan.