Tapasin Kesämiehen eilen pitkästä aikaa ja kaikki oli kuten ennenkin. Hän näki muutaman kaverini. Vietimme leppoisaa iltaa grillaillen. Kesämies sai hyväksynnän. Mukavan oloinen. Paljon mukavampi, kuin exäni. Ei ihme... Hän jopa osallistui keskusteluun, toisin kuin exäni, joka sulkeutui kellariin, jos oli pienikin mahdollisuus joutua juttelemaan jollekkin tutulleni. Kivan näköinen, juuri näköiseni mies. Niin ne kaljut ja tatuoidut moottoripyöräilijät tuppaavat olemaan. Mutta selkeästi hyvin tykästynyt... Heidän pelkonsa oli, että Kesämies tulee saamaan pahasti siipeensä, kun kyllästyn. Se ei ole tarkoitukseni. En minä halua satuttaa häntä. 

Kesämies tapasi tietenkin myös lapseni. Olivathan he luonani. Tarkoitukseni ei ole ollut esitellä lapsille ketään. Enkä oikeastaan esitellyt nytkään. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he ymmärrä. Ei heille yksi mies muiden ihmisten joukossa ole sen kummallisempi kuin kukaan muukaan. Vaihdoimme muutaman kiihkeän suudelman lapsilta piilossa, mutta muuten käyttäydyimme kuten kaverit. Huomaa, että hänellä on omia lapsia. Olin silti todella yllättynyt siitä, kuinka paljon hän kiinnitti huomiota lapsiini. Hän olisi täydellinen miesystävä, jos vain hakisin sellaista.

Tapasin Kesämiehen tänään ja tein päätökseni. Aion tavata hänet vielä useaan otteeseen tämän kesän aikana. Viihdyn hänen seurassaan liian hyvin. En voi lopettaa tapailua vain hänen ihastumisensa vuoksi. Kyllä se siitä laantuu, kun hän oppii tuntemaan minut paremmin. Aivan varmasti. Ja seksi... En vain kykene vastustamaan. Haluan häntä liikaa.