Kuulin juuri, että tuttavanikin mies oli jäänyt kiinni pettämisestä... Vaimo olikin tullut kotiin muutamaa tuntia sovittua aiemmin. Heilläkin pieniä lapsia. Raskaana ei vaimo sentään onneksi ollut. Miksi, miksi, miksi... Lohduttaahan se tieto, etten todellakaan ole ainoa, jolle näin voi käydä. Vaikkakaan en tätä kenellekkään tietenkään toivosi. Kaipa pettäminen vain on yleisempää, kuin olen koskaan uskonutkaan. Vaimo ratkaisi asian aloittamalla seksisuhteen toiseen mieheen. 

 

Kotona on mennyt tavallaan paremmin. Emme ole riidelleet. Muutamaan otteeseen keskustelleet suhteellisen järkevästi. Oloni ei vain tunnu helpottuvan. Kevään tulo saa elämän näyttämään hieman aurinkoisemmalta. Silti se tuo tullessaan monta uutta ongelmaa. Stressaan koko ajan liikaa siitä, että tästä kesästä ei tule millään tavalla sellainen, kuin olisin toivonut. Olin innolla odottanut yhdessäoloa perheen kanssa. Pieniä retkiä jonnekkin. Hauskoja aurinkoisia päiviä. Pyöräretkiä ja uintireissuja. Mutta niitä tuskin tulee. En edelleenkään kykene liikkumaan miehen seurassa. Kauppaan olen itseni pakottanut ja se alkaa olla jo suhteellisen luontevaa. Silti hävettää joka kerta, kun törmäämme johonkuhun tuttuun. Omalla pihalla kykenen olemaan yhtäaikaa, vaikkakin asiaa koko ajan miettien. Olisin halunnut viedä lapset vapputorille, kerrankin yhdessä. Ei tule onnistumaan. Entä Juhannus. Taidamme suosiolla jättää perinteisen mökkireissun isolla kaveriporukalla väliin. Ei meistä ole juhlimaan perheenä.

 

Haluaisin elää normaalia elämää. Tehdä normaaleja asioita, joita perheet tekevät. Miksi en vain kykene siihen. Onko normaalia tuntea näin. Onko normaalia hävetä miestä näin paljon. Vai häpeänkö edelleen vain itseäni. Sitä, että jäämällä suhteeseen viestitän, että minua saa kohdella kuin paskaa. En halua ihmisten kuvittelevan, etten arvosta itseäni yhtään. Kyllä minä arvostan. En minä tätä tule koskaan hyväksymään. En minä anna lupaa kohdella itseäni näin. Enhän.

 

En ole kuullut ihastuksestani mitään. Juttu taisi loppua ennen, kuin alkoikaan. Ei se oikeastaan edes harmita. Ainut mikä hieman kirpaisee on se, etten sitten kelvannut hänellekkään. Miksen kelpaa edes seksisuhteeseen. Pelkääkö hän liikaa, että ripustaudun häneen. En todellakaan hae mitään sellaista. Olen vain tylsistynyt kotirouva, jonka tylsä elämä kaipaisi välillä pientä jännitystä. 

 

Mies haluaa yrittää. Hän osoittaa sen tekemällä asioita. Pieniä juttuja, kuten ottamalla pihakalusteet esiin. Se on hänen tapansa yrittää. Sanattomasti viestiä, että toivoo saavansa kesän istua niissä samoissa vanhoissa pihatuoleissa. Yritän oppia tulkitsemaan häntä. Se on vaikeaa. Minun pitää saada kuulla. Olen liian väsynyt tulkitsemaan.

 

Alan epäillä, etten pääse kesäkuntoon tänäkään vuonna. Paino on jämähtänyt... Ovulaation aika. Tästä alkaa taas nesteen kerääntyminen vartalooni. Salakavalasti se hiipii ja turvottaa. Seuraavat pari viikkoa pitäisi taas välttää peiliin katsomista. Pari kiloa, miksi se on niin hankalaa. Miksen saa itseäni niskasta kiinni. Pari kiloa ja olisin paljon tyytyväisempi. Nyt on pakko tehdä jotain. Pian saan kaivaa kesävaatteet kaapin pohjalta. Haluan niiden näyttävä hyvältä päälläni. Pari kiloa ja tulos miellyttäisi silmääni paljon enemmän.