Tuttu tarina, nainen tapaa miehen. Lähes täydellisen. Hieman liian pian eron jälkeen, mutta tapaa silti... Nainen ihastuu. Koko kehollaan ja mielellään. Mies on ihana. Täysin erilainen, kuin entinen kusipää aviomies. Nainen leijuu pilvissä. Ongelmia ilmenee heti alkuun. Mies on mustasukkainen naisen miespuoleisista kavereista. Ongelma korjaantuu kun mies tapaa heidät. Huomaa, ettei ole vaaraa. Sitten alkaa sanominen liian läheisistä väleistä exiin. Väleistä, jotka todellisuudessa eivät ole niin läheiset, kun mies päässään kuvittelee. Riidellään, syytellään, huudetaan. Erotaan. Luvataan, sovitaan, palataan yhteen. Koska mies on ihana. Lähes täydellinen. Ehkä hän vielä muuttuu. Ehkä hän ymmärtää, että nainen saattaa sittenkin haluta suhteelta enemmän, kuin antoi alkuun ymmärtää.

Mies jää kiinni pettämisestä. Nainen ei suutu siitä. Ei pettämisestä. Elämä on opettanut hänelle, ettei toista voi omistaa. Ei hän odota uskollisuutta. Hän odottaa, että pelataan samoilla korteilla. Nainen on vihainen osakseen saamasta syyttelystä. Riidellään ja erotaan. Sovitaan ja lupaillaan. Syyttely saa jäädä. Nyt oikeasti. Nainen ei enää jaksa. Nainen tulee kotiin vieraan sängyn kautta. Asia on tasattu. Hän on joskus päättänyt, että säännöt ovat samat. Ei hän tee sitä kostaakseen. Hän tekee sen itsensä takia. Hän ei enää koskaan ole niin tyhmä, ettei tarttuisi tilaisuuteen. Ei hän tietenkään paljasta sitä miehelle.

Asiat sujuvat painollaan. Välillä jopa paremmin. Nainen yrittää. Koska mies on ihana. Ei nainen enää usko suhteeseen. Ei siihen, että sillä olisi onnellista tulevaisuutta. Hän ei näe hääkelloja, eikä yhteistä taloa. Ei hän tainnut nähdä koskaan. Silti hän jää. Jää, vaikka syyttely jatkuu. 

Jokainen tyttöjenilta, jokainen yksin vietetty yö, jokainen salireissu... Mitä tahansa nainen tekeekin yksin, mies epäilee. Ei osoita sitä heti, mutta kaivaa kyllä asiat esiin myöhemmin. Nainen ei jaksa. Mitä enemmän mies syyttelee, sitä kusipäisemmin hän miestä kohtelee. Nainen ei jaksa enää edes kieltää. Mies alkaa olla oikeassa. Nainen ei jaksa kuunnella turhia syytöksiä. Syyttäköön aiheesta. Kyllä hän osaa asiat kieltää. Erotaan, ollaan, erotaan. Ja silti jokin saa naisen palaamaan. Ikävöimään. Jokainen kerta. 

Nainen poistaa kännykästään sovelluksia. Niitä, joilla viestitellään kavereille. Niitä, joista näkee kellonajan, jolloin on viimeksi ollut paikalla. Hän ei jaksa enää selitellä. Hän on liian vihainen itsensä vahtimisesta. Hän näkee vieraita miehiä paljon useammin salilla, kuin kännykän näytöllä. Sitä mies ei kai tajua.

Nainen alkaa olla täynnä vihaa. Hän tietää käytöksellään pahentavansa mustasukkaisuutta. Mutta hän ei jaksa, ei halua, ei suostu alistumaan. Miehen näkeminen ahdistaa. Suhteesta loppuu kaikki. Yhdessä olo, seksi, kaikki. Mies käy entistä vainoharhaisemmaksi. Tietenkin... Ellei hän saa seksiä, kuka sitten saa. Nainen ei enää jaksa. Silti hän ei pääse eroon miehestä. Ei, koska hän kaipaa liikaa sitä ihmistä mustasukkaisuuden takana. Silti hän tietää, ettei se ihminen tule koskaan voittamaan mustasukkaisuuttaan itse. Ei ilman naisen apua. Eikä nainen jaksa auttaa. Pitäisi jaksaa, jos välittää. Ehkä nainen ei sitten välitä tarpeeksi. Ehkä hän on oppinut kantapään kautta, että joskus on helpompi olla yksin, kuin huonossa suhteessa. 

Nainen tietää tuhoavansa miehen pian. Hän on pahoillaan siitä, ettei jaksa. Hän tietää, että mustasukkaiselle ihmiselle pitäisi olla mahdollisimman avoin. Nainen ei pysty siihen. Hän ei ole tilivelvollinen kenellekään menemisistään. Häntä ahdistaa. Hän tietää, että mustasukkaiselle ihmiselle pitäisi kertoa normaalia useimmin tunteistaan. Niistä hyvistä ja mukavista. Nainen ei osaa kertoa. Hän ei enää tiedä, mitä kertoisi. Hän pelkää miehen olettavan suhteelta liikoja, jos hän kertoo välittävänsä. Nainen tietää, että luottamusta pitäisi luoda koko ajan. Sen sijaan hän tyytyy haukkumaan. Se on hänelle paljon helpompaa. Nainen tietää tuhoavansa taas yhden miehen. Eikä hän haluaisi. Mies on liian hyvä hänelle. Mies pystyisi voittamaan ongelmansa. Oikean ihmisen kanssa. Nainen on väärä. Nainen on vaarallinen. Naisella on liikaa omia ongelmia. Hän ei kykene auttamaan toista.

Nainen tietää, ettei hän ole perimmäinen syy ongelmiin. Ne ovat olleet jo ennen häntä. Mörkönä pään sisällä. Ja nyt hän tekee sitä samaa, mitä Mies teki aikoinaan hänelle. Ruokkii mörköä. Ainoa ero on, että hän ruokkii mörköä osittain tahallaan. Hän tietää sen olevan olemassa. Hän tietää, ettei sitä saisi ruokkia. Ja silti hän tekee niin. Koska hän on itsekäs.