Joka ikinen päivä lupaan itselleni yrittää. Joka ikinen päivä. Ja joka ikinen päivä kohtaan sen todellisuuden, etten kykene. En löydä ainuttakaan syytä, miksi yrittäisin. Tai löydän minä yhden. Lapset. Heidän takiaan haluaisin, että kykenisin pääsemään tämän asian yli. Mutta en vain kykene. Olen surullinen heidän puolestaan. Surullinen siitä, etteivät he tule koskaan kasvamaan ehjässä perheessä. Olisin niin kovasti toivonut sitä. Minä hankin lapset ajatellen, että kykenen antamaan sen heille. Tuntuu, että olen pettänyt heidät. 

 

Jokainen päivä on vain selviämistä eteenpäin. Rämpimistä suossa, joka tuntuu upottavan aina vain enemmän. Annan itselleni aikarajoja. Yritän selvitä yli kummipoikani synttäreistä. Yritän selvitä ohi äitienpäivän. Yritän selvitä esikoisen syntymäpäiviin asti. Päivä kerrallaan menen eteen päin ja valmistelen itseäni sopivaan hetkeen erota. Hetkeen, jonka ympärillä ei ole tuhotonta määrää sukujuhlia, joihin joudun menemään yksin. Joissa joudun selittämään jokaiselle uteliaalle asian uudelleen ja uudelleen. Ajatus siitä ahdistaa liikaa. Ehkä selviän vielä muutaman päivän. Selviän viikon ja kuukauden. Tiedän, ettei tämä voi jatkua näin. Jossain kohtaa on pakko lopettaa rämpiminen ja tarttua siihen ainoaan oksaan, johon ylettyy.

 

Mies kai tavallaan yrittää. En tiedä. Ehkä hän ajattelee, että on pakko sinnitellä. Pakko, koska en ole valmis eroamaan. Mutta en usko, että olen sitä koskaan. En usko, että saan itseäni ikinä pääsemään yli tästä vihasta ja katkeruudesta. Ja niin kauan, kuin olen vihainen, tulee eromme olemaan yhtä helvettiä. Tunnen itseni. Vaikka kuinka yrittäisin puhua itselleni järkeä, tiedän, etten onnistu siinä. Mies kai toivoo, että aika auttaisi. Että vähitellen unohtaisin vihani ja pystyisin eroamaan niin kuin aikuinen. Siististi ja fiksusti. Ajatellen vain lasten parasta. Ja sitä minä toivon itsekkin. Toivon niin lujaa, kuin vain voi jotain toivoa. Mutta minä tunnen itseni.

 

Olen niin lapsellisen katkera, etten edes omalla tavallani halua päästää miestä pois tästä suhteestä. En halua antaa hänelle mahdollisuutta olla onnellinen. En halua nähdä sitä, kuinka paljon parempi hänen elämänsä on ilman minua. Niin kauan, kun hän joutuu olemaan kanssani, hän kärsii. Ja se on asia, mistä saan hetkittäin tyydytystä. Olen vihdoin keksinyt keinon satuttaa häntä. Niin monta päivää kun kykenen olemaan hänen kanssaan, niin monta päivää hän tulee kärsimään. Mutta silläkin on kääntöpuolensa. Se saa minut tuntemaan itseni entistä huonommaksi ihmiseksi. Miestä ei satu se, että hän menettää minut. Häntä ei satu se, että en kykene enää rakastamaan. Häntä sattuu vain ja ainoastaan se, että hän joutuu elämään kanssani. Millainen ihminen minä oikein olen, jos eläminen kanssani on yhtä helvettiä.

 

Olimme vapun kotona lasten kanssa. Jos asiat olisivat toisin, päivää voisi varmasti kutsua ihan mukavaksi. Niin kuin varmaan suurinta osaa muistakin päivistämme. Emme ole riidelleen taas viime kerran jälkeen. Elämme ihan kun tavallinen lapsiperhe. Teemme töitä, hoidamme kotia, leikimme lasten kanssa. Istumme välillä sylikkäin ja suutelemme. Olemme ihan tavallinen perhe. Lukuunottamatta sitä, että mietin koko ajan eroa. Jokainen sekuntti mietin sitä, mitä mies minulle teki. Se alkaa olla jo sairasta omastakin mielestäni. En vain saa ajatuksia karkoitettua. Ja uskokaa, olisin jo valmis vaikka maksamaan siitä.

 

Seksiä ei ole ollut pitkään aikaan. En edes muista, koska viimeksi. En ole jaksanut panostaa, eikä mies edelleenkään halua minua. Ei ainakaan niin paljon, että tekisi aloitteen. Olen melko varma, että hän on käynyt vieraissa. En vain tiedä milloin. Enkä edes tiedä kenen luona. Pakkohan hänen on ollut käydä. Ei hän ole ennenkään kyennyt näin pitkiä aikoja olemaan ilman. Tai sitten on olemassa vain se vaihtoehto, että seksi kanssani on niin huonoa, että hän tyytyy mielummin omaan käteensä. Kyllähän minä tiedän, että kaikista jumppailuista huolimatta, en ole edelleenkään saanut alapäätäni palautumaan entiselleen. Alan jo kallistua siihen, että ilman leikkausta vahinkoa ei saa korjattua. Ehkä hän on vain kyllästynyt, koska en tunnu enää miltään. Haluan tietää, tuntuuko seksi kanssani enää miltään. Mistä saisin rehellisen vastauksen.