Sain eilen kuulla, että eräs exäni on taas vapailla markkinoilla. Törmäsin baarissa yhteiseen tuttuumme, joka vinkkasi asiasta ja antoi hänen numeronsa. Muutaman ylimääräisen juoman nauttineena päätin tietenkin soittaa hänelle. Enkä pelkästään siksi, että olisin halunnut seksiä. Halusin kuulla hänen äänensä pitkästä aikaa. Hänelle olen voinut aina kertoa kaiken. Kaunistelematta. Hän on ainut ihminen, joka luultavasti tuntee minut läpikotaisin. Tietää heikkouteni ja sen, kuinka katala ämmä olen aina ollut. Ja vaikka hän nauroi kuullessaan tilanteeni, ei hänen naurunsa ollut ilkeää. Hän nauroi, koska tiesi, että hän saa nauraa asialle. Sain kutsun hänen luokseen. Melkein lähdin... En tiedä, mikä esti. Jokin sai minut kuitenkin tulemaan kiltisti kotiin. Jos olisin törmännyt häneen tanssilattialla tai taksijonossa, tilanne olisi luultavasti päättynyt toisin. Hän on ihana ihminen ja seksi oli uskomatonta. Mahtaisikohan se olla sitä vieläkin, lähes kymmenen vuoden jälkeen. Vai onko kipinä jo kadonnut. Muistan miten joskus emme kyenneet pysymään erossa toisistamme. Naimme missä vain, milloin vain. Vasten ulko-oveani, niin, että aamuvirkulle naapurilleni tuskin jäi epäselväksi, mitä tapahtui. Kerran meinasimme päätyä jopa videotallenteelle. En tiedä kuinka kauan vartijat olivat ruutua tuijotelleet ja arponeet, kertovatko vai katsovatko loppuun asti. Lopulta pojilla ei pokka pitänyt ja meitä vinkattiin siirtymään hotellihuoneeseen. Sinne me siirryimme, naurua pidätellen. Olimme niin nuoria, ettemme tainneet edes nolostua asiasta. Vieläkö se sama jännitys ja kiihko on tallella. Epälen, mutta luultavasti otamme siitä selvää jossain vaiheessa. Lupasin soitella.  

Kuulin hetki sitten kahden muunkin exäni eronneen. Näin niitä näyttää vapautuvan sopivan ikäisiä miehiä toiselle kierrokselle. Tottahan se on, että suuri osa liitoista päättyy eroon lasten ollessa pieniä. Toisin sanoen, vapaita alle nelikymppisiä miehiä pitäisi pian löytyä jonoksi. Sellaisia hieman jo kolhittuja, enemmän tai vähemmän katkeria. Niin kuin minäkin. Mutta missä heitä tapaa... Sinkkukaverini on innoissaan kertonut uudesta nettisovelluksesta. Jonkinnäköinen sinkkujen facebook, josta seuranhakijoita löytyy enemmän, kuin ehtii treffata. Ehkä ei ole soveliasta luoda omaa sinkkuprofiilia. Olenhan kuitenkin naimisissa. Vaikkakin vain paperilla. Pitäähän sitä kulissit pitää pystyssä.

Olen todennut, etten voi estellä miestä. Menköön ja naikoon vapaasti. Kyllä hän niin kuitenkin jossain vaiheessa tekee. Asetin ehdoiksi sen, että asia tehdään salassa. Kukaan ei saa tietää. Hän ei enää nöyryytä minua julkisesti. Ja kaikkein tärkeintä, minä en halua koskaan tietää. Kyllähän se kirpaisee, mutta helpompi suhtautua asiaan, kun ei toivo liikoja. Ei tarvitse yrittää palauttaa luottamusta tälläisen jälkeen. Ei se kuitenkaan koskaan palaa. Mies ei vain valitettavasti tunnu hyväksyvän sitä, että samat ehdot koskevat sitten myös minua. Veikkaan kuitenkin, että osaan salata asian paremmin. Minulla on monien vuosien kokemus ajoilta ennen häntä. Enkä ole koskaan jäänyt kiinni. Mitä ei tiedä, se ei satuta.