Joka toinen päivä olen enemmän kuin onnellinen Kesämiehen seurassa. Hän on ihana, huomioiva, rakastava, täydellinen. Leijun pilvissä. Joka toinen päivä ahdistun. En halua sitoutua. En näin pian. Kaikki tulee liian äkkiä. Jos olisin tavannut hänet vaikka vuoden päästä. Miksi nyt. Aina sanotaan, ettei kannata hypätä ensimmäisen vastaantulijan kaulaan... Olenko tehnyt juuri niin. Hän ei ole se oikea. Ei minua muuten epäilyttäisi näin paljon. Eihän. Mutta miksi minä sitten olen niin onnellinen joka toinen päivä. Miksi hän tuntuu joka toinen päivä niin oikealta.

 

Perkele, ei tämän pitänyt mennä näin. Hain vain kevyttä seksiseuraa. Villiä kesää jonkun mukavan ihmisen kanssa. Jonkun, jonka voi kevyesti unohtaa kesän loputtua. En minä ollut valmis ripustamaan palloa jalkaani. En minä jaksa raahata sen painoa. Koen oleveni loukussa. Ja sitten taas en. En tiedä, mitä haluan. Tai tiedän minä. Mutta se ei ole mahdollista. En voi olla parisuhteessa ja silti samanaikaisesti yksin. Minun on valittava. En vain osaa. En ole valmis luopumaan Kesämiehestä kokonaan. Minä kaipaan häntä heti, jos emme hetkeen tapaa. Ja kun tapaamme, alan ahdistua. Mikä minua vaivaa.

 

Treenivuorossa jalat:

Kyykky (leveä smith-laite) 40kg(+tanko) 2x14, 45kg 2x12

Askelkyykky (smith) 15kg (+tanko) 3x12+12

Jalkaprässi (kapea) 130kg (+kelkka) 2x12, 150kg 2x8

Reiden koukistus (yhdellä jalalla) 25kg 2x16+16, 1x12+12

Hyvää Huomenta 20kg 2x20, 25kg 1x16

Takapotku (taljassa) 15kg  2x16+16, 1x12+12

Pohkeet istuen 50kg 3x18

 

Peppuni näyttää ehkä hieman pyöristyneen tai sitten kaikki on pelkkää toiveajattelua. Yhden ikävän huomion olen joutunut tekemään... Kun paino on noussut, on kaikki kadonnut selluliitti löytänyt tiensä takaisin takamukseeni. Ei kaunista, ei todellakaan. Kumpa nyt kaikki uudet muhkurat eivät olisi pelkästään selluliitista aiheutuneita...

 

Löysin itselleni diagnoosin. Olen voittaja! Bodyreksia, kaikelle on nimensä... 

http://ptvatanen.fitfashion.fi/2014/10/14/fck-you-bodyreksia-ennen-jalkeen-kuvaa-tarjolla/