Paljastin tämän blogin miehen tyttöystävälle. En oikein itsekkään tiedä, mitä asialla haen. Ehkä haluan jotenkin herätellä häntä. Saada hänet ymmärtämään, että hänen teoillaan on seurauksensa. Saada hänet ymmärtämään, kuinka paljon hän voi loukata ja hajoittaa itselleen täysin vierasta ihmistä. Saada hänet ymmärtämään, ettei hän enää tee niin. Ei koskaan, ei ikinä, vaikka kuinka haluaisi itsetuntoaan kohottaa panemalla jonkun toisen miestä. En tiedä hakiko hän tällä sitä. Itsetunnonkohotusta. Sitä, että saa tuntea olevansa parempi, kuin jonkun säälittävä vaimo. Olevansa hiukan kauniimpi, seksikkäämpi ja ihanampi. Tunsiko hän jotenkin paremmuutta pannessaan miestäni, minun ollessa vielä raskaana. Tietenkin hän kieltää tienneensä raskaudesta. Sai kuulemma kuulla vasta lapsen synnyttyä. Tiesi tai ei, vaimosta ja pienestä lapsesta hän tiesi joka tapauksessa. Tiesi ja se ei tuntunut mitenkään väärältä. Tänään en jaksa uskoa, että hän olisi ollut vain kiva tyttö, joka ihastui kusipäähän.

 

En ole varma, lukeeko hän. En oikeastaan edes usko, että häntä kiinnostaa. Luultavasti hän vain nauraa paskaista naurua ja pitää minua entistä säälittävämpänä. Otan sen riskin. Ei minulla ole enää mitään hävittävää. Kyllä mies on hoitanut sen nolaamisen ja nöyryytyksen jo ihan täydellisesti. Ei sillä ole enää väliä, miten paljon itse nolaan itseni hänen tai kenenkään muun asiasta tietävän silmissä. Olen vain katkera ja säälittävä ämmä, sellainen joka on niin helvetin vihainen. Kyllähän he jo tietävät. Miksi minun pitäisi käyttäytyä aikuismaisesti. 

 

En vieläkään tiedä, kummalle olen enemmän vihainen. Miehelle vai tälle tytölle, joka teki teon, mitä ei kenenkään naispuolisen ihmisen kuuluisi tehdä toiselle. En minä häntä kaikesta syytä. Kyllä mies ihan itse hommaan lähti, ei häntä tarvinnut pakottaa. Haki jopa kondomit kaupasta, ihan vain varmuuden vuoksi odottamaan. Helvetti, naimisissa oleva mies, jonka vaimo on raskaana ja hakee kondomeja varmuuden vuoksi. Kyllä mies oli juttuaan suunnitellut jo kauan. Ei se ollut mikään känninen erehdys, joka olisi helpompi hyväksyä. Ihan selvinpäin tehty harkittu päätös pettää raskaana olevaa vaimoaan. Kuitenkin koen vihaa tätä tyttöä kohtaan, aivan suunnattomasti. Eikö hänestä yhtään tuntunut pahalta. Kuvitteliko hän koskaan, kuinka paljon häntä itseään loukkaisi joutua vastaavaan tilanteeseen. Toisaalta, eihän hänelle koskaan näin kävisi, kyllä hän osaisi olla kunnon vaimo.

 

Tyttöystävä luultavasti on sitä mieltä, että ajoin miehen tähän. Olemalla kylmä ja kamala vaimo, sellainen, jota kuuluukin hiukan pettää. En tiedä, mitä valheita mies on minusta kertonut. Tuskin ainakaan rakkauttaan vannonut. Todellisuus on se, että olin liian sinisilmäinen. Tämä asia käynyt mielessänikään. En uskonut miehen kykenevän tähän vielä. Myöhemmin, mutta en vielä. Luulin miehen olevan onnellinen. Menihän hän kanssani naimisiin ja väitti rakastavansa. Halusi toisen lapsen, aivan itse, ilman, että olin edes ehdottanut asiaa. Luulin asioiden olevan hyvin. Tyhmä minä. Mitään suurempia riitojakaan ei tuona aikana ollut. Mies varmaan muistaa asian eritavalla. Ei mitään merkkiä mieheltä, että hän olisi tyytymätön. Kaikki oli hyvin ja kivasti, miten nyt vain voi pienen vauvan kanssa elämä olla. Havahduin ongelmiin vasta toisen lapsen synnyttyä. Pakko se on todeta, etten ihmisenä varmasti ole helpoimmasta päästä, mutta koskaan en ole miehelle ollut niin hyvä ja rakastava vaimo, kuin silloin odotusaikana. Koskaan en ole itse tuntenut rakkautta häntä kohtaan niin vahvasti, kuin silloin. Joten, kyllä se syy nyt on enemmän siinä miehessä, joka meni panemaan paksuksi ihmisen, jota ei todellisuudessa rakastanut. Ihmisen, jonka kanssa ei ollut onnellinen, vaikka väitti niin. Ihmisen, joka ei vain riittänyt hänelle. Ei hänellä ollut mitään pakkoa kietoa minua enää syvemmälle valheeseen. Ei mitään pakkoa hankkia toista lasta tai mennä naimisiin. Hän olisi voinut erotakin. Säästää minut tältä ja myöntää, etten vain riitä. Olla mies ja lopettaa valehtelu alkuunsa. Kyllähän sitä voi yhden lapsen vahingossa tehdä, ennen kuin tajuaa, mutta sen jälkeen kyllä olisi pitänyt olla munaa myöntää virheensä.

 

No onhan se ehkä omalla tavallaan mieltäylentävää, ettei mies sentään ihan mitä tahansa sutturaa sänkyynsä kelpuuttanut. Jos koitankin tulevaisuudessa nähdä asian niin, että miehellä on vain hyvä naismaku. Pitää näteistä tytöistä ja minähän olen kuitenkin se, jonka hän nosti korkeimmalle pallille. Minun on pakko olla vähintään yhtä hyvä. Valitettavasti se palli ei ollut niin kimaltava ja kirkas, kuin olisin halunnut. Yksi jalka taisi olla irrallaan ja tarjolla oli viinirypäleiden sijaan rusinoita. Mutta kuitenkin. Minun luokseni hän palasi aina reissuiltaa. Olisikohan aika kokeilla uutta näkemystä asioihin.

 

Mies pakkasi tavaransa ja lähti. Helpottiko. En tiedä. Tavallaan toivoin viimeiseen asti jotain merkkiä siitä, että hän välittää. Mutta olin aina ollut oikeassa, en ole taistelun arvoinen. Sitä saa, mitä tilaa. Palautusoikeutta ei ole. En tiedä ottaako mies yhteyttä tyttöystäväänsä. En edes tiedä, ovatko he olleet yhteyksissä koko tämän ajan. Ehkä he sopisivat paremmin toisilleen.