Okei... Loin tosiaan sen profiilin nettideittipalveluun ihan piruuttani. Sieltä sitten tuli heti viestiä yhdeltä söpöltä nuorelta mieheltä. Ihan silkkaa seksiseuraa vailla, ei mitään muuta. Kivan näköinen ja ihan jees kroppakin, noin kuvista katsottuna, mutta ei ehkä mikään järjen riemuvoitto. Hieman turhan päällekäyvä heti alkuunsa. Seksisuhdettahan haen, ei siinä mitään, mutta hieman rauhallisempaa tahtia kiitos. Toinenkin kaveri tarttu syöttiin. Kuvattomana tosin... Ei hyvä. Hieman fiksumman oloinen sentään.

 

Sitten villiinnyin täysin. Tämähän on hauskaa. Pientä iltaviihdettä, kun lapset ovat isällään. Päätin heittää itseni myös tähän uuteen, ah niin viihdyttävään, Tinderiin. Ja siitä se sitten lähti. Koko aamun, siihen asti, kunnes lapset heräsivät, annoin ihmisille rukseja ja sydämiä. Aika kovalla haarukalla valitsin, vaikka vahingossa taisin heittää myös muutaman hutisydämen. Miten voikaan lähiseuduilta löytyä niin paljon hyvännäköisiä sinkkumiehiä. Missä ihmeessä he piileskelevät. Netissäkö. Siksikö baarit ovat tyhjyyttä täynnä. Tai eivät nyt tyhjyyttä, mutta vailla komeita miehiä... Vuhuu, sinkkujen taivas. Koko aamun puhelimeni piippaili uusista matcheistä. Ei huono. Miehet ovat joko epätoivoisia tai sitten kelpaan edelleenkin useammalle, kuin olisin ikinä kuvitellut. Voisinpa sanoa, että taisin saada sydämen jokaiselta, jolle sen itse annoin. Ei huono, ei ollenkaan. 

 

Yksi mies laittoi heti viestiä... Hetken kirjoittelimme, mutta lopulta ilmoitin, etten oikeastaan hae sen kummemmin seuraa. Kuhan huvikseni liityin. Toivotimme hyvät jatkot. Jos elämäntilanne olisi toinen, en olisi jättänyt juttelua siihen. Sitten tuli viestiä toiselta. Sanottakoon häntä Herra Juuri Eronneeksi. Lapsia yksi, ero täysin tuore. Tuoreempi jopa ehkä kuin omani. Luultavasti hakee vain korviketta vaimolleen. No, katsellaan, en vielä hylkää vaihtoehtoa. Elämäntilanne olisi ainakin juuri sopiva itselleni.

 

Ja sitten... Kukas sieltä pomppasikaan eteeni. Taisin edellisessä kirjoituksessa mainita tyypistä, jonka kaverin kanssa olen joskus nuoruusvuosina seurustellut. No siinä sitten hän tuijotti puhelimeni ruudulta. Laitoin piruuttani sydämen ja puhelin ilmoitti heti parin löytyneen. Oli pakko hieman vinoilla hänelle "Täällä sitä laitellaan sydämiä, mutta baarista on aina löytynyt jotain kiinnostavampaa...". Hän vastasi luulleensa, että minulla on mies. Olisi kuulemma pitänyt kertoa, ettei ole. Kirjoitin, että ensi kerralla on sitten fiksumpi. Käski etsiä hänet käsiinsä... Ensi viikolla olisi kuulemma hyvä tilaisuus. No katsotaan. Jostain syystä päätin jo ensitapaamisellamme, että jonain päivänä vielä hänet mukaani raahaan. Yleensä teen tälläiset päätökset nopeasti. Niin tein rakkaan aviomiehenikin kohdalla ja K:n ja monen muun. Harvemmin olen päätöksistäni luistanut. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin. Jonain päivänä niin yleensä on tapahtunut. Tämä kaveri on täysi pelimies... Ei edes peittele sitä. Itseäni hieman nuorempi. Ei mikään mieletön komistus, mutta hauska. Juuri sellainen, jonka kanssa saattaisi olla joskus mukava viettää yö tai kaksi. Sellainen, joka osaa puhua naiset ympäri. Olen nähnyt. Ei hän ole koskaan ilman seuraa baarista joutunut kotiin lähtemään. Toinen toistaan nätempiä tyttöjä hän on viihdytellyt. Mitenköhän ihmeessä tälläinen vanhempi, vastaeronnut, epätoivoinen, kahden lapsen tuleva yh-äippä oikein on itsensä saanut mahdutettua samaan jonoon.

 

Olen ihan täpinössäni... Miten ihmeessä sinkut tulivat aiemmin toimeen ilman Tinderiä. Aivan täydellistä. Loistavaa. Voisin suudella sen keksijää. Pakkohan minun on jotain pientä säpinää itselleni löytää, jos kerran K poistui takavasemmalle. Ja jotenkin hieman tuntuu siltä, että taisin löytää sitä nopeammin, kuin olin kuvitellutkaan.