En ole koskaan osannut sanoa harrastavani liikuntaa säännöllisesti. Kyllähän minä yritän. Yritän käydä säännöllisesti salilla ja olla niin perkeleen liikunnallinen ihminen. Silti vuoteen mahtuu aina liian monta viikkoa, jolloin salikerrat jäävät nollasta yhteen. Kipeys on ehkä sallittu syy maata kotona, mutta entäs ne muut... Kiire, niinhän aina ja kaikilla. Ei minulla ole koskaan niin kiire, etten ehtisi vetäistä nopeaa salitreeniä neljää kertaa viikossa. Ei ole, vaikka onnistun niin uskottelemaan todella usein. Paitsi tällä viikolla... Väsymys, ehkä paskin tekosyy. Liikunta auttaa jaksamaan ja tiedän kuinka paljon pirteämpi olen salilta kotiin raahautuessani. Kadonnut motivaatio... Se on kyllä paha. Se oikeasti on. Mutta ei se ole hyväksyttävä syy ruveta sohvaperunaksi.

 

Olen aina kokenut, että kehitykseni loppuu tietyssä kohtaa. Nyt olen taas päässyt siihen pisteeseen. Mikään ei enää tunnu auttavan. Yritän treenata kovaa, mutten kai kuitenkaan treenaa tarpeeksi kovaa. Motivaatio alkaa kadota. Ei tästä mitään kuitenkaan tule. Treenitaso alkaa kärsiä. Ei jaksa enää edes yrittää tosissaan. Painot junnaavat paikoillaan. Kaikki alkaa tuntua toivottomalta räpeltämiseltä. Mitä helvettiä. Jumppaamaanko tässä pitäisi alkaa. Lopettaa salitouhu kokonaan ja vaihtaa alaa. Pitäiskö oikeasti laittaa itselleen kunnon tavoitteet ja sanoa ne julkisesti. Silloin olisi pakko tehdä jotain. Ei voi vajota itsesääliin ja antaa periksi. Olisi pakko näyttää, että saavuttaa sen, minkä on luvannut. Mutta mitä minä lupaisin... En halua fitness-lavoille (en ainakaan myönnä). Kroppani ei kestä vahvalajeja tai voimannostoa (tämä ehkä jopa totta, luultavasti kuitenkin hyvä tekosyy). Painonnosto ei kiinnosta (ehkä kiinnostaisi, jos uskaltautuisin kokeilemaan). Mitä siis voin luvata...

 

Lupaan

  • , etten ole pois salilta ilman todellista syytä. (Raahaudun salille vaikka pää kainalossa).
  • , etten jumitu samaan treeniohjelmaan, vaikka sitä kuinka rakastaisinkin. (Voin löytää monta uutta liikettä, joihin rakastun yhtä paljon... Kunhan annan niille mahdollisuuden.)
  • nostaa penkistä 62,5kg. (Edes kerran. Puhtaasti.)
  • kyykätä 15 kertaa oman painoni. (Alas asti. En huijaten 15 cm, kuten tällä hetkellä. Oli pakko kokeilla.)
  • vetää 10 leukaa. (Ja puhtaasti nekin. Viime viikolla meni viisi.) 
  • olla vertaamatta persettäni parikymppisten tyttöjen tiukkoihin takamuksiin. (Kyllä minullakin sellainen oli silloin kymmenen vuotta sitten. Ihan varmasti oli.)
  • olla vertaamatta itseäni myöskään niihin kolme-neljäkymppisiin supernaisiin, joilla vaan on liian hyvät geenit. (Geeneissähän se totuus on, ei missään nimessä oikeassa treenissä ja syömisessä.)
  • kunnioittaa Lupausta nro 1 ja syödä niinkuin kuuluisi. (Ei kasva, jos ei syö, eikä kasva liikaa, jos syö oikein.)
  • harrastaa enemmän seksiä. (Kesäkuntoon pääsee nopeammin lisäämällä hieman hikiliikuntaa ohjelmaan.)