Joulu, joulu, joulu... Vuoden ihaninta tai masentavinta aikaa. Riippuu kai ihmisestä ja olosuhteista. Viime joulu oli viimeinen yhteinen perhejoulumme. Se oli surullinen ja väkisin rakennettu. Molemmat tiesivät, ettei jouluja enää tule enempää. Kaipa me silti yritimme. Kävimme kaupassa ja ostimme kaikki mahdolliset jouluruuat. Lämmitimme joulusaunan, sytytimme kynttilät ja avasimme paketit. Ulkopuolisen silmissä joulumme olisi kai ollut mukava, lämpöinen perhejuhla. Ehkä. En oikeastaan edes muista kunnolla mitään koko joulusta. En edes sitä, riitelimmekö me lasten mentyä nukkumaan. Luultavasti. Viime joulu oli elämäni paskin joulu ja toivottavasti se tulee aina olemaankin. Tämä joulu oli kaikin puolin erilainen. Ja vaikka nyt makaan yksin kotona tietokoneen kanssa, en ole yhtään niin yksinäinen, kuin olin viime jouluna. Olen onnellinen. Lähetin miehelle jopa joululahjan. Hän ei toivottanut minulle edes hyvää joulua, kun tiputin lapset hänen luokseen. En jaksa silti olla katkera. Nyt on joulu. Minulla on aikaa olla katkera vaikka huomenna. Jos haluan. 

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Rakasta(/el)kaa toisianne tai ainakin itseänne!

<3 <3 <3 <3 <3