Huono omatunto on alkanut vaivata siitä, etten tunne huonoa omatuntoa. Kuuluisiko minun. Tiedän, ettei mikään, mitä teen ole todellisuudessa oikeutettua. En vain tunne tekeväni väärin. Jollain keinolla olen saanut itseni kokemaan, että teoissani ei ole enää mitään väärää. Saan lähteä kenen mukaan haluan. Saan tehdä, mitä ikinä haluan. Minulla on oikeus siihen, koska mieheni oli kusipää. Elän niin kuin sinkku, vaikka kai käytännössä olen edelleen parisuhteessa. Vai olenko. Voiko enää sanoa, että olen parisuhteessa. Voiko tälläinen olla mikään suhde. 

 

Haluaisin edelleen, että asiat olisivat toisin. Haluaisin, että mies olisi osannut kunnioittaa, olisi rakastanut. Olisi jättänyt panematta kaikkea mahdollista vastaansa tulevaa. Haluaisin, että voisin antaa anteeksi ja luottaa taas. En haluaisi olla näin helvetin ylpeä ja tuhota itse käytökselläni kaikkea. Koska minä se olen nyt, joka kaiken tuhoaa. Mies aloitti. Mies tuhosi paljon. Mutta minä olen se, joka tuhoaa loputkin. Silti en koe tekeväni mitään väärää. Miksi en koe, vaikka tiedän itsekkin, ettei tämä ole oikein. Ei kukaan saa käyttäytyä näin, vaikka toinen olisi kuinka kusipää.

 

Missä kohtaa mies saa tarpeekseen. En tiedä. Ei hän varmasti jaksa katsoa tätä enää pitkään. En tiedä loukkaanko häntä. En tiedä sattuuko häneen tieto siitä, että teen mitä huvittaa. Hän ei anna sen ainakaan näkyä. En haluaisi loukata. Halusin alkuun. Alkuun en halunnut mitään niin kovasti, kuin loukata. En halua enää. Ei loukkaamisessa ole mitään järkeä.Mies ei vaikuta loukatulta. Tuskin hän välittää minusta enää sitäkään vähää, että kokisi itsensä loukatuksi. 

 

Olen kahden vaiheilla. Ihastukseni pyysi käymään. En tiedä menenkö. Haluaisin ehkä hieman. Jokin sisälläni käskee lopettamaan tämän pelleilyn. Ei tässä ole mitään järkeä. Kuitenkin haluaisin hetken kokea olevani nainen. Olevani kaunis ja haluttu. En kuitenkaan ole varma, haluanko häntä enää. Sainko jo sen, minkä halusin. Sain hänet. Tarvitsinko häneltä koskaan mitään muuta kuin sen, että näin edelleen saavani sen, minkä haluan. Pönkitänkö tällä kaikella vain huonoa itsetuntoani. Iskenkö miehiä vain nähdäkseni, olenko edelleen iskussa. Joko olen pönkittänyt itseäni tarpeeksi. Olenhan jo huomannut, että saan edelleen suhteellisen helposti sen, mitä haluan. En ole mikään uskomaton kaunotar, mutta taas tänään olen enemmän sinut peilikuvani kanssa. En rakasta vartaloani, mutta tiedän sen olevan paremmassa kunnossa, kuin monilla synnyttämättömillä. Tiedän, että olen ulkoisesti edelleen ihan kivassa kunnossa. Ulkoisesti olen nainen, jota moni mies vilkaisee sen toisenkin kerran. Sisäisesti olen edelleen hukassa. Mahdankohan koskaan löytää itseäni enää. Olenko koskaan edes löytänyt.

 

Haluaisin vain olla onnellinen. En tule koskaan olemaan sitä tässä suhteessa. En kykene olemaan onnellinen, jos en koe olevani rakastettu ja arvostettu. Eikä mies rakasta, en tiedä rakastiko hän todellisuudessa koskaan. Ehkä omalla tavallaan. Ei kuitenkaan niin, kuin itse rakastin. Ei hän myöskään kunnioita. Haluan eroo tästä suhteesta. Haluan niin kovasti eroon tästä kaikesta. Haluan löytää itseni ja oppia olemaan onnellinen. Elää elämääni ilman, että joudun joka päivä kohtaamaan sen tosiasian, etten koskaan ole merkinnyt mitään.

 

Menkat tekevät tuloaan. Mieliala on maassa, taas. Onko olemassa keinoja helpottaa PMS-oireita. Jotain pilleriä, mikä saa tämän joka kuukautisen kiukku-/alakulokulojakson katoamaan.