Olen joskus ollut erittäin tarkka raha-asioista. Jossain kohtaa tarkkaavaisuuteni alkoi hieman lipsua ja aloin tuhlailemaan mitä sattuu. No en nyt ihan mitä sattuu, mutta monta kertaa tullut hankittua ihan turhia asioita vain, koska sitä rahaa nyt on sattunut olemaan. Pitkä kotiäitiys on pitänyt viime vuosien tulot matalana. Vaikka teen töitä, en silti kykene tekemään täysiä viikkotunteja. Palkka ei siis päätä huimaa. Ongelmaa ei ollut silloin, kun taloudessa oli kaksi ihmistä ja laskut puolitettiin. Mutta nyt... Nyt pitäisi viimeistään ottaa itseäni niskasta kiinni tai olen muutaman vuoden päästä vararikossa. 

 

En tuhlaa edelleenkään itseeni. Ainakaan kauheasti. Oikeastaan pitäisi ehkä tuhlata enemmän, jotta voisin joskus edes näyttää asialliselta. En vain koskaan löydä kaupoista mitään itselleni sopivaa. En vaikka kuinka etsisin. Voisin kuitenkin käydä edes kerran vuodessa kampaajalla sen sijaan, että erehdyn aina luulemaan osaavani itse tasoittaa etuhiukseni. En osaa, en ole koskaan osannut, enkä koskaan opi. En vain ikinä muista sitä, ennen kuin olen ottanut sakset käteeni. Voisin myös kokeilla niitä kauan himoitsemiani tekoripsiä edes kerran elämässäni... Voisin joskus satsata itseeni hieman. Koska kyllä minulla olisi varaa laittaa hieman itseäni, jos vain katsoisin tarkemmin, mihin rahani pistän.

 

Mihin minä sitten rahani tuhlaan, jos en koskaan itseeni. Luultavasti kahteen asiaan, joista toinen on lapset. Minä olen jonkin asteinen alennusmyyntien ylikuluttaja. Huomasin sen, kun tein inventaarioita lasten vaatteista. Kaksikymmentä viisi lasten pitkähihaista kokoa 116 odottamassa kaapissa. Kaksikymmentä viisi. Ja se oli kohta, missä lopetin laskemisen. Okei... Hintaa kyseisille paidoille ei ole kertynyt ehkä edes viiden normaalihintaisen paidan vertaa, mutta silti. No... Voinpahan hyvillä mielin antaa miehelle varapaitoja viikonlopuiksi. 

 

Toinen asia on remontti. Intoa ja halua on, mutta jossain kohtaa on pakko lyödä hommat jäihin, jos ei vain ole rahaa. Ei sillä ole väliä, vaikka asuisin vielä muutaman vuoden hieman keskeneräisessä talossa. Kyllä minä ehdin sitten myöhemminkin. Eikä muutaman vuoden päästä tarvitse edes pelätä yhtä paljon, että joku ehtii tekemään omat taiteelliset tuotoksensa uudelle tapettiseinälle. Nyt ei niin väliä olisikaan, vaikka joku muutaman tussiviivan ehtisi olohuoneen seinälle vetäistä. Lisäksi Projekti:Avioero on edelleen hieman kesken. Jos haluan tehdä jotain, siinä on halpa (lähes ilmainen) remonttikohde. Aloitan uuden projektin vasta, kun se on valmis.

 

Lupaan

  • , etten osta alennusmyynneistä enää mitään mutu-tuntumalla. (Meillä taitaa olla vain yhdet tämän koon huosut tarkoittaa aina sitä, että niitä on vähintään kuudet.)
  • laittaa joka kuukausi vähintään kaksisataa euroa taloustilille. (Ja lupaan nostaa ne vain, kun tulee todellinen tarve eli se öljy-, sähkö-, vesi tai vakuutuslasku.)
  • avata tilin, johon en pääse käsiksi ilman asiointia pankissa. (Vähentää huomattavasti heräteostoksia.)
  • olla ostamatta ainuttakaan huonekalua, joka sopii niin täydellisesti tulevan olohuoneeni/makuuhuoneeni sisustukseen. (Ne tuskin sopivat sinne enää viiden vuoden päästä, kun remontti on valmis ja sisustusmakuni muuttunut kymmenen kertaa.)
  • alkaa vihdoin ymmärtää, että pyöritän tätä taloutta yksin. (Tuhannen euron öljylasku on oikeasti tuhat euroa, ei viittäsataa, niin kuin aiemmin.)
  • avata matkakassan, jotta pääsen ulkomaille. (Edellisen matkakassan ehdin tuhlaamaan remonttiin... Tai johonkin.)
  • Pitää kuukauden ajan kirjaa kaikista ostoksistani, jotta näen, mihin rahani tuhlaan. (Kaksi viikkoa vähintään.)
  • nauttia enemmän asioista, jotka ovat ilmaisia. (Kuten seksi ja... Seksi.)