Hankin kierukan. Uskalsin vihdoinkin. Sen ehkäisyteho on loistava. Seksiä ei tee mieli lainkaan. Ei sitten ollenkaan. Oikeastaan kaikenlainen läheisyys saa minussa aikaan lievää etomista. En siedä ainuttakaan kosketusta tai suudelmaa. Olo on kuin PMS:n aikaan. Paitsi, että muuten mieliala on suhteellisen tasainen. En vain halua hellyyttä. Voisin oikeastaan kuvitella muuttavani suorinta tietä nunnaluostariin. Ei tekisi tiukkaakaan. Lisäksi olen vuotanut nyt kaksi viikkoa putkeen verta. Enemmän tai vähemmän, mutta koko ajan jonkin verran. Laiton jälkeen vuotoa oli muutama päivä ja sitten kaikki näytti olevan hyvin. Menkat alkoivat ajallaan ja ihanan niukkoina. Mutta siihen se ihanuus sitten loppuikin... Mahtaakohan tämä vuoto loppua ikinä. Rautatabletteja pitäisi kai käydä hakemassa. Väsyttää koko ajan ihan suunnattomasti. Ei kai ihme, jos on pari viikkoa vuotanut verta. No tästä kaikki varoittelivat. Kaikilla tutuillani tuntui olevan vain huonoja kokemuksia. Silti halusin uskoa, että ihmeitäkin voi tapahtua.

 

On kai sanomattakin selvää, että Kesämies ei ole kovinkaan tyytyväinen tilanteeseen. No, kukapa olisi, jos toinen ei kykene edes suutelemaan, muusta toiminnasta puhumattakaan. Olen tietoisesti ottanut etäisyyttä häneen. En jaksa nyt hänen seuraansa. En jaksa keskusteluja siitä, miksi en halua häntä enää. Ei tee mieli. Piste. En jaksa vakuutella sitä, ettei minulla ole ketään muuta. Jos en kestä edes yhtä miestä elämässäni, miten ihmeessä pystyisin pyörittämään useampaa kerralla. Minä en halua seksiä, minä en halua läheisyyttä, minä en halua yksinkertaisesti mitään. Miksei hän vain mene ja etsi itselleen jotain hieman mukavampaa seuraa. Sellaista kaikin tavoin anteliaampaa. Kaikki pääsisivät helpommalla.

 

Olo on muuten mukava. PMS:kään ei iskenyt pahemmin päälle. Pientä vitutusta, muttei pahempaa. Olen elellyt hissuksiin ja hiljaa. Tehnyt töitä ja treenannut. Treeni sujuu pitkästä aikaa hyvin. Kuten lupasin, vaihdoin treeniohjelman aivan täydellisesti. Eka viikko tökki pahasti vastaan. Toinen alkoi jo sujua paremmin ja nyt odotan kauhulla sitä, että joutuisin vaihtamaan takaisin. Penkissä olen tehnyt nyt pelkästään sotilaspenkkiä. En ole vuosiin kokeillut sotilaspenkissä maksimeja, mutta tänään oli pakko kokeilla, 55kg nousi kepeästi. Olen suhteellisen tyytyväinen tulokseen, vaikka hieman kirpaisikin, ettei enempää noussut. Oli niin hilkulla. Kyykätessä olen nyt kiinnittänyt kaiken huomioni siihen, että saisin perseen tarpeeksi alas. Otin avuksi lankun kantapäiden alle, koska muuten en vain yksinkertaisesti pääse tarpeeksi syvälle. En edes ilman painoja. Vaihdoin asennon leveästä normaaliin. Viidellä kympillä mennään 6-8 sarjoja, enempää en ole vielä uskaltanut kokeilla. Ei ehkä kannatakaan, jos viimeisten toistojen kohdalla alkaa jännittää, lähteekö taju kokonaan. Heikot on jalat, mutta tyytyväinen olen tähänkin vähäiseen kehitykseen. Selkä ei ole vihoitellut yhtään. Uskaltaisinkohan sittenkin vielä joskus kokeilla maastavetoa. Ihan kevyesti ja pienillä painoilla...  

 

Vaikka treeni sujuu, peilikuva vituttaa aika rankasti. Paino taitaa olla nyt hieman alle 62kg. Olen kuitenkin päättänyt, että annan vielä tämän kuun itseni syödä normaalisti ilman turhia paineita. Sitten pitänee karsia turhat herkut pois ja aloittaa kevyt dieetti. Ehkä yritän maltillisesti tiputtaa sen puoli kiloa viikossa ja saada painon johonkin 54-56kg tienoille. Noissa mitoissa kykenen itsekkin katsomaan peiliin ilman järjetöntä itseinhoa. Miten ihmeessä se voi olla noin pienestä kiinni...

 

Vaikka lupaukseni harrastaa enemmän seksiä onkin näillä näkymin jo rikottu, olen kuitenkin onnistunut pitämään suhteellisen hyvin kiinni muista lupauksistani. Ensimmäinen kuukausi on voiton puolella, enää yksitoista edessä.