Ensimmäinen yö meni suhteellisen hyvin. Sain jopa unenpäästä kiinni. Mutta kun aamulla kuudelta silmät ensimmäisen kerran aukenivat, ei nukkumisesta tullut enää mitään. Onneksi molemmat lapset nukkuvat koko yön kiltisti, eivätkä heräilleet. Luultavasti olisin valvonut vaikka kolmesta asti, jos olisin joutunut heräämään.

Olo on, no ei se ainakaan kovin helpottunut ole. Vielä. Eipä kai päivässä voi ihmeitä toivoakaan. Olen koko päivän yrittänyt varata aikaa parisuhdeterapiaan. Mistään ei tunnu saavan ketään puhelimen päähän. Pakko saada jokin puheyhteys mieheen, jotta tämä ero saadaan hoidettua mallikkaasti. Pelkään, että lapset joutuvat kärsimään. Niin ei saa käydä. Olen vain niin täynnä vihaa, etten pysty lupaamaan itseltäni mitään aikuismaista käytöstä. Apua on pakko saada. Kaipa mieskin sen ymmärtää, ainakin lupasi tulla. Olisikohan auttanut, jos olisimme hakeneet apua heti. Luultavasti ei. Mutta ehkä tilanne ei olisi äitynyt omalta kohdaltani näin pahaksi. Olisin ehkä kyennyt käsittelemään asiat hieman rauhallisemmin ja jos vielä olisi käynyt se ihme, että mies olisi jollain tavalla kyennyt puhumaan. Jotenkin selittämään muutakin, kuin olleensa vain idiootti. Selittämään jotain, mikä olisi saanut minut ymmärtämään. Antamaan vastauksia, joita niin kipeästi tarvitsen.

Mies on tulossa töiden jälkeen katsomaan poikia. Haluaa tulla joka päivä. En tiedä tuleeko siitä mitään. Tarkoitukseni oli lähteä salille pakoon, mutta ei se vaan onnistu. Koko päivä mennyt puhelimessa. Töissäkin kaikki asiat kaatuvat niskaan. Pakko jäädä kotiin siivoamaan ja leipomaan kakkua. Huomenna on nuorimmaisen syntymäpäiväjuhlat. Oli tarkoitus tehdä kaikki valmiiksi jo päivällä. Pelkään, saanko mitään aikaiseksi nytkään, olen liian väsynyt. Miehen tulo pelottaa. En ole varma siedänkö nähdä hänen naamaansa. Ahdistaa. Kamala tunne kehossa koko ajan. Sellainen, joka tulee, kun tietää jotain pahaa olevan tapahtumassa. Ehkä pyydän miestä viemään lapset ulos. Tuleeko tämä olo joka päivä, kun odotan miehen tulevan. En jaksaisi. En vain tiedä, voinko kieltääkkään häntä. Lapsien etuhan se kuitenkin on.

Parempi pysyä liikkeessä, neuvotaan. Haluaisin vain käpertyä sängynpohjalle. Aurinko paistaa risukasaankin, lohduttavat. Meidän pihalle kevätaurinko saapuu aina viimeisenä. Kriisi vahvistaa, väittävät. Hauikseni kyllä on selkeästi kasvanut.