Mitä rakkaus on. 

En tiedä. Oikeastaan minulla ei ole aavistustakaan. Välillä olen epäillyt jopa sitä, rakastinko edes Miestä tosissani. Olivatko tunteeni sittenkin vain riippuvuutta ja pakonomaista tarvetta perustaa perhe. Rakastiko biologinen kelloni enemmän, kuin minä itse.

En ole koskaan uskonut ikuiseen rakkauteen. Tilastollisesti eron todennäköisyys on todella suuri. Miksi siis toivoa liikoja... Minä olen ikuinen pessimisti. Kyllä minä toivoin eläväni Miehen kanssa koko loppuelämäni. Kyllä minä ajattelin niin. Ihan oikeasti halusin sitä. Silti elin koko ajan varautuneena... Sitten kun erotaan. Miksi? En tiedä itsekkään. Ehkä se johtui osittain siitä, että tiedostin koko suhteen ajan, etten ollut Miehelle se elämän suuri rakkaus. Tiedostinko ehkä samalla, ettei hänkään ollut sitä minulle. Ei, vaikka olisin halunnut olevan. Enkö osaa uskoa rakkauteen, koska en ole koskaan kokenut sitä. Enkö koe rakkautta, koska en osaa uskoa siihen.

Jos talo olisi tulessa, kenet pelastaisit... Rakkaasi vai jonkun toisen sinulle tärkeän ihmisen. Minä muistan ajatelleeni joskus pienen hetken, että Mies olisi ehdottomasti se jonka pelastaisin. En halunnut elää ilman häntä. Pienen hetken. Sen hetken jälkeen ajattelin aina, että uusia miehiä kyllä löytyy, mutta sisaruksia en koskaan saa. Onko tämä määritelmä rakkaudelle. Se, että rakkaasi on sinulle se kaikkein tärkein. Se, jota et mistään hinnasta halua menettää. Kenet pelastaisit palavasta talosta... Minä en enää vuosiin pelastanut Miestä. 

Mitä rakkaus on.

Minä en tiedä. Minä haluaisin sen olevan jotain ihanaa. Minä haluaisin vielä joskus rakastua. Ehdoitta ja viattomasti. Ehkä toivon liikoja... Ehkä en.