Kieltäydyin treffeistä hyvin kiinnostavan ihmisen kanssa. Miksi ihmeessä... Eihän semmoisista kuluisi kieltäytyä. Nähtävästi niinkin voi käydä.

Kävimme kaverin kanssa pikaisesti vilkaisemassa kaupungin yöelämää. Keskellä viikkoa. Koska lomaa, eikä muutakaan tekemistä. Eipä sitä elämää oikein tuntunut olevan. Eksyimme lopulta sattumien kautta baariin, jossa en koskaan käy. Sattumien kautta baarista myös löytyi ikivanha tuttuni ja päädyimme vaihtamaan muutaman sanan. Tällä tuttavalla oli myös ystävä mukanaan ja ensimmäisen vilkaisun jälkeen totesin, että saatan jäädä vaihtamaan muutaman sanan enemmänkin. Ihan vain tehdäkseni tuttavuutta tähän toiseen. Loppuilta vierähtikin kivasti heidän seurassaan ja kotimatkakin tuli jaettua tämän kiinnostukseni herättäjän kanssa. Humalatila ei kummallakaan ollut korkea ja homma jäikin lopulta vain kauniiseen hymyyn. Aamulla sainkin huokaista helpotuksesta, ettei mitään kummempaa ollut tapahtunut...

Meillähän ei ole Kesämiehen kanssa koskaan ollut ainuttakaan tuttua menneisyydestä. Olemme liikkuneet aina täysin eri piireissä ja toissapuolen kaupunkia. En olisi osannut laskea kovinkaan todennäköiseksi sitä, että ensimmäinen "ihastukseni" sattuu olemaan hänen tuttaviaan. Pitänee laskea todennäköisyyksiä uudelleen... 

Olin kuitenkin hieman pettynyt, etten kuullut tästä miekkosesta mitään kyseisen illan jälkeen. Ihmettelin jo hetken, pettikö tutkani sittenkin. Eikö hän muka kiinnostunutkaan. Tänään epäilykseni sitten kumottiin, kun puhelimeen pamahti treffikutsu. Se odotettu ja silti hieman pelätty. Ratkaisu oli kuitenkin suhteellisen helppo. Ei siitä kuitenkaan mitään olisi tullut. Miksi sekaantuisin häneen ja loukkaisin Kesämiestä vielä mahdollisesti nykyistä enemmän. Harmi... Olisin kaivannut pientä säpinää.

Kesämies ehdotteli seksiä. Kieltämättä mietin pienen tovin. En voi. En saa. En aio jäädä enää koukkuun.