Mies ei halua erota. Puhuimme tänään pitkästä aikaa rakentavasti ilman riitaa. Mies ymmärtää, etten pääse yli tästä. Tuntui taas kerran, että hän ymmärsi kaiken muunkin. Kyllä hän omalla tavallaan rakastaakin. On vain väsynyt vihaani ja siihen raivoon, mitä häneen kohdistan. Ymmärrän sen. Mutta se, tekeekö hän vastaisuudessa mitään toisin. Niin, etten olisi näin helvetin vihainen ja katkera. Siitä en lähtisi lyömään vetoa. 

Olen kahden vaiheilla lähdenkö ulos vai en. Väsyttää ja haluaisin vain käpertyä miehen kainaloon. Nyt kun kerrankin on ollut hyvä päivä. Toisaalta taas... En tiedä pääsenkö enää ikinä eroon tästä vapaudenkaipuustani. Olen päässyt maistamaan kiellettyä hedelmää. Haluan maistaa sitä lisää. En vieläkään koe olevani nainen mieheni edessä. Seksikäs, kaunis nainen. Haluan kokea jotain kiihkeää, jotain hieman likaista ja kiellettyä. Haluan kokea toisen miehen koskevan itseäni. Ei niin, ettenkö saisi seksiä kotona. Saan kyllä melkein päivittäin. Mutta se ei enää täytä kaikkia halujani. 

Exäni oli laittanut eilen viestiä. Keskellä yötä tietenkin. Mieleni teki pyytää häntä tänään ulos. Jostain syystä olen kuitenkin viimepäivinä toivonut törmääväni vielä kerran siihen tatuoituun kaveriin muutaman viikon takaa. Mieltäni jäi kaihertamaan illan loppuminen täysin kesken. Jos häneen sattumalta törmäisin, en haluaisi exäni olevan paikalla. 

Ehkä soitan kaverilleni ja kysyn heidän sijaintinsa. Ihan varmuuden vuoksi...