Kotona menee... Ei hyvin. Mies on edelleen todella etäinen. Ei hän enää välitä, ei hän rakasta. En ymmärrä, mikä saa hänet edelleen jäämään. Asiasta oli iso riitakin. Ei kuulemma vain osaa yhtäkkiä elää niin kuin asiat olisivat hyvin. No mikäs siinä, ei se elämä vaan paremmaksi muutu, jos jää nurkkaa murjottamaan. Eilen oli seksiä pitkästä aikaa. Huomasin jossain vaiheessa, että olin ainut, joka teki aloitteen. Päätin antaa asian olla. Ja niinhän se sitten olikin. Ei miestä innosta. En tiedä, miksi ei. Lopulta omat halut oli kuitenkin pakko tyydyttää, joten... Antoihan se kuitenkin. Hellyyttä en vain enää saa. Iltaisin mies viivyttää sänkyyn tuloa niin kauan, että olen jo nukahtanut. Jottei vain tarvitsisi koskea. Eipä tämä hyvältä tunnu... En usko, että voin olla niin vastenmielinen. Kaipaan hellyyttä. Tiedän, että haen sitä pian muualta, jos mies ei ala muuttua. 

 

Olen huomannut, että vapaus houkuttaa koko ajan enemmän. En edelleenkään halua erota. Haluan pitää miehen lähelläni, mutta ajatus muista kiinnostaa. Se, että voisin kokea jotain jännää ja kiellettyä. Jotain kiihkeää ja niin salaista. Olisiko minusta siihen. Kykenisinkö hankkimaan salasuhteen. Olisiko se lopulta kuitenkaan niin jännittävää. Kuvitelmissa koen mitä kiihkeämpiä hetkiä muiden kanssa, mutta todellisuus on kuitenkin aina kuvitelmaa haaleampaa.

 

En ole nähnyt ihastustani edelleenkään. Mietin häntä usein. Hän ei selkeästi ole kiinnostunut, koska muutoin hän hakeutuisi lähelleni. Ehkä hän oli kiinnostunut, mutta pelotin hänet tiehensä. Tiedän, että hänen suhteensa ei ole parantunut. Yhteiseltä tutultamme kautta rantain kyselin hänestä ja rivien välistä päättelin näin. Mutta eipä hän silti ole oveani kolkuttelemassa. Harmittaa. Olisin kuitenkin halunnut hieman kokeilla.

 

Eksäni on pitänyt yhteyttä muutamaan otteeseen. En ole tavannut häntä. Alan pelätä, että uusi kohtaaminen vain hajottaisi vanhat hyvät muistot. En usko, että välillämme on enää samaa kiihkoa. 

 

Tapasin viikko sitten baarissa kiinnostavan miehen. Oli hyvin lähellä, etten lähtenyt hänen mukaansa. Hän oli hauska ja hellä. Ja jopa ulkoisesti sytyttävä. Suutelimme. Suudelmat enteilivät kaikkea mukavaa myös makuhuoneen puolella. En kuitenkaan lähtenyt. Valitsin taas kerran aviovuoteeni, johon kännisen riitelyn jälkeen mies minut kantoi. Lapset olivat mummolassa. Mies oli vihdoin lähtenyt itsekkin ulos.

 

Olen pohtinut, voiko miehen etääntyminen johtua siitä, ettei hän kykene koskemaan minuun enää muiden koskettua. Onko se hänelle liian kova paikka jakaa omaansa. Loukkaako se hänen itsetuntoaan. Epäileekö hän minun tehneen paljon enemmän, kuin todellisuudessa olen tehnyt. Hänen tulee vain hyväksyä asia. En kykene enää kuvittelemaan itseäni uskollisena hänelle. Tiedän, että tulen pettämään tilaisuuden tullen. En kenen kanssa vaan, mutta löytäessäni sopivan ehdokkaan. Tulen pettämään niin kauan, kun olemme yhdessä. Hän avasi portin, minä vain käytän valmista reittiä hyväkseni. Mitä väärää siinä on.