Pettäminen. En usko, että maailmasta löytyy ainuttakaan ihmistä, joka ei kykenisi siihen. Juuri siinä tilanteessa. Sinä pienenä hetkenä, joka vain sattuu kohdalle. Sinä hetkenä, jolloin asiat vain sattuvat menemään niin. Se, joka väittää, ettei koskaan pettäisi, ei vain ole ikinä osunut siihen tiettyyn tilanteeseen. Juuri sillä hetkellä. Juuri oikeaan aikaan. Minulle on turha väittää, ettei koskaan pystyisi pettämään. Jokainen meistä pystyisi. Toiset eivät vain koskaan ajaudu siihen tilanteeseen. He saattavat olla vartin myöhässä tai puoli tuntia etuajassa. Mutta jokainen ihminen on kykenevä pettämään. Tietyssä tilanteessa. Toiset vain pettävät hieman helpommin.

Minä olen pettänyt. Aina, koko ajan ja kaikkia. Ensin siitä seurasi morkkis. Todella paha. Sellainen, joka sai vannomaan, ettei koskaan ikinä milloinkaan enää. Mutta mitä useammin sen tekee, sitä helpommaksi se käy. Lopulta se ei tunnu enää oikeastaan missään. Ei siitä kiinni halua jäädä. Ei toista halua satuttaa. Mutta se ei vain ole niin vakavaa.

Voiko toista rakastaa, jos pettää. Kysyin tuon kysymyksen itseltäni monta kertaa Miehen jäätyä kiinni pettämisestä. Kysyin, vaikka tiesin vastauksen. En vain pystynyt ymmärtämään sitä silloin. Kyllä. Toista voi rakastaa. Pettäminen saattaa jopa avata silmät sille, mitä todellisuudessa haluaa. Hetkellinen vitutus parisuhteessa... Ruoho näyttää vihreämmältä. Mutta sitten kun kokeilee jotain muuta, tajuaa omistavansa jo kaiken mitä haluaa. Toista voi myös olla rakastamatta. Pettää löytääkseen pakokeinon suhteesta, josta ei muuten osaa lähteä. Siksi kai kysyin asiaa itseltäni... En voinut tietää rakastiko Mies. Hän kuitenkin saattoi rakastaa.

Moni sanoo, ettei ikinä antaisi pettämistä anteeksi. Asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi, kun se sattuu omalle kohdalle. Jollekkin raja kulkee suutelemisessa. Jotain pyhää on rikottu. Päästetty vieras ihminen alueelle, jolle ei olisi ollut asiaa. Piste. Toiselle känninen yhdenillanpano ei ole yhtä suuri katastrofi. Pidempi seksisuhdekin saattaa vielä menetellä osalle. Julkinen pettäminen ja toisen täydellinen nöyryytys onkin jo astetta haastavampaa. Itse en koskaan uskonut yksiavioiseen suhteeseen. Olisin ollut valmis hyväksymään hyvinkin paljon. Jos ajankohta olisi ollut toinen ja tekotapa hieman vähemmän nöyryyttävä. Jos Mies olisi osannut hoitaa hommansa asiallisesti. Hän ei osannut. Hän petti pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ja mikä pahinta... Niin julkisesti, että olin ainoa ihminen, jolla ei ollut aavistusta asiasta. Mutta silti se kaikki olisi ollut mahdollista antaa anteeksi. Jos vain kumpikin olisi halunnut.

Minä olen pettänyt varmaan jokaisesta mahdollisesta syystä. Saadakseni huomiota, olessani tylsistynyt, ihastuessani liikaa, kostaakseni... On ihanaa saada huomiota. Joltain muultakin, kuin omalta puolisolta. Kokea olevansa haluttu. Ja se jännitys. Tietää tekevänsä jotain väärää. Se kiihottaa. Mutta sekin menettää makunsa. Vieraasta tulee liian tuttu, jos hänet tapaa useaan kertaan. Jännitys ja kiihko katoaa. Yleensä olen pettänyt päästäkseni eroon epätyydyttävästä suhteesta. Joskus olen vain luullut olevani sellaisessa... On väärin maistella mustikoita naapurin pihalta, mutta onko se lopulta niin väärin, jos se saa tajuamaan, että omalla pihalla kasvaa parempia.

Pettäminen ei ole syy. Se on seuraus. Ei kukaan petä täysin onnellisessa parisuhteessa. Aina on olemassa jotain pientä häikkää. Joko sängyssä tai tunnepuolella. Aina sitä ei osaa edes itse tiedostaa. Pettäminen ei tarkoita, etteikö toista voisi rakastaa. Etteikö voisi olla jopa onnellinen. Pettäminen on silti aina seuraus jostain. Jos ihminen olisi fiksu, hän selvittäisi ongelman ilman pettämistä. Ottaisi härkää sarvista ja puhuisi asiat läpi. Ihminen ei vain tunnetusti ole kovinkaan fiksu. Yksikään suhde ei kaadu pettämiseen. Se kaatuu ongelmiin pettämisen takana. Ongelmiin, jotka on helppo haudata pettämisen varjoon.

Minun suhteeni ei kaatunut pettämiseen. Se kaatui moniin muihin ongelmiin. Se olisi luultavasti kaatunut ilman pettämistäkin. Syy ei ollut miehen. Eikä se ollut minunkaan. Se oli meidän molempien. Kumman enemmän... Se riippuu siitä, kummalta kysytään. Minä ymmärrän miksi mies petti. Ymmärrän mikä ajoi hänet siihen. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin asian. En minä hyväksi. Mutta minä ymmärrän. En minä olisi halunnut koskaan tietää. Hän olis voinut tehdä asian paljon fiksummin.

Tälläiset asiat pitää hoitaa niin, ettei niistä jää kiinni. Niin, ettei kukaan tiedä.

Nämä kaksi lausetta päättivät blogini ensimmäisen kirjoituksen. Ohjeeni parisuhteeseen. Ohje, jota olen aina käyttänyt ja tulen aina käyttämään. Älä koskaan jää kiinni. Älä koskaan tunnusta. Miehen olisi kannattanut ottaa oppia minulta.