Millainen mies sytyttää ja mikä taas jostain syystä saa kiinnostuksen lopahtamaan. Hankala kysymys. Suurin osa täysin pinnallisia juttuja, ulkonäköseikkoja. Mutta ulkonäkö se on, joka ratkaisee ensivaikutelman. 

 

Lyhyys. Ikuisuus ongelma. Liittyy huonoon itsetuntooni ja siihen, että pienen miehen seurassa koen itseni isoksi ja kömpelöksi. Todella epäseksikkääksi. Jos mies on lyhyt, tulee hänen olla jollain muulla tavalla kookas. Pitkät ja laihat eivät myöskään houkuta. Haluan tuntea itseni pieneksi. Tapailin aikoinani poikaa, joka oli todella mukava ja kiinnostava, mutta lyhyt. Niin lyhyt, että en kyennyt harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Hän luuli lopulta, että joku oli tehnyt minulle jotain todella pahaa ja olin tästä syystä kykenemätön. Tapailumme päättyi ja hän luultavasti oli edelleen samassa luulossa, vaikka yritinkin asian kieltää. Ehkä on kuitenkin parempi, ettei hän kuullut todellista syytä. Edelleen katseeni osuu useammin pitkiin miehiin, mutta en ole enää niin vaativa.

 

Naismaisuus. Miehen ei kuulu ristiä jalkojaan. Ei vain kuulu. Piste.

 

Tunteellisuus. En pidä miehistä, jotka itkevät herkästi. Miehen kuuluu itkeä vain tosipaikan edessä. Mutta silloin kyllä kuuluu itkeä. Ei saa myöskään olla liian tunteeton. Yritä siinä sitten tasapainoilla. Mies ei saa liiaksi hempeillä. Hänen pitää palvoa maata jalkojeni alla, mutta liika on vain liikaa. Ei kynttiläillallisia, ei mitään yltiöromanttista. Ei jatkuvia rakkaudentunnustuksia, kerran kuukaudessa riittää hyvin. Äijä, haluan äijän. 

 

Urheilemattomuus. Ehdoton ei. Mitä yhteistä minulla olisi ihmisen kanssa, jota liikunta ei kiinnosta. Haluan miehen, joka ymmärtää tunteen, jonka liikunta tuo. Ymmärtää tavoitteeni ja kannustaa minua eteen päin. Minun ei kuulu voittaa miestä kädenväännössä eikä leuanvetokisassa. Haluan miehen, jonka treenattua kroppaa voin kerta toisensa jälkeen ihaillen katsella. Jottei tämäkään olisi liian yksiselitteistä... Mies ei saa myöskään olla liian treenattu. Ei mikään kansikuvapoju, jota tytöt katselevat kuola valuen suupielistä. Sellainen salkeästi treenattu, mutta silti sopivan kaukana kisalavoilta. Vähän niin kuin itsekkin olen. 

 

Hetki sitten eronnut. Luulee rakastuneensa sinuun. Todellisuudessa vielä kiinni entisessä vaimossaan. Ei itsekkään tajua tätä. Joka toinen lause kertoo siitä, mitä hänen ex-vaimollaan oli tapana tehdä. Ei kiitos. Tosin tässä elämäntilanteessa kaksi loukattua voisivat hyvinkin parantaa toisiaan.

 

Työttömyys. Ei näy ulkoisesti, ainakaan aina. Poikkeuksetta saanut täydellisimmältäkin kuulostavan ehdokkaan häviämään ehdokaslistalta. Saisi edelleenkin. Jos työttömyys olisi vain hetkellistä, saattaisin ehkä harkita. Pitkäaikaistyöttömän kanssa tuskin tulisin toimeen. Itse olen kai jollain tavalla työnarkomaani.

 

Autottomuus. Jep, naurakaa, jos haluatte. Itsekkin hieman naurattaa. Ei todellakaan näy ulkoisesti, ellei mies koe tarvetta verhoutua mainoslippiksiin ja kymmenen vuotta vanhoihin sponssipaitoihin. Haluan miehen, jolla on menopeli. Tykkään autoista ja miehen tulee tarvittaessa osata vaihtaa öljyt tai ainakin renkaat. Moottoripyörä on jokseenkin hyväksyttävä syy auton puuttumiselle. Omalla miehelläni ei ollut tavatessamme autoa. Hänen kohdallaan asia ei häirinnyt millään tavalla.

 

Liika itsevarmuus. Kaikki tietävät tyypin. Löytyy näköä ja kokoa. Ulkonäkö mahdollisesti renttumainen, mutta silti viimeiseen partakarvaan asti huoliteltu. Puhelahjoillaan saa jokaisen tytön pöksyt kostumaan. Ja hän tietää saavansa kenet haluaa. Hieman ylimielinen, mutta kutenkin kohtelias kaikille. Jopa niille illan kuihtuneimmillekkin ruusuille. Ylimielisyys paistaa kuitenkin läpi. En kiellä heidän komeuttaan. Kyllä silmä heissä lepää. En kuitenkaan lähtisi heidän mukaansa. Ei niin, että koskaan olisi edes pyydetty. En ole heidän tyyliään. Ehkä vain hoen itselleni, etteivät he kiinnosta, koska todellisuudessa minulla ei ole mitään saumaa.

 

Parrattomuus. Mitä enemmän karvaa, sen parempi. Vähintään pieni sänki. Siloposkisuus ei iske.

 

Musteeton pinta. Yksi tykkää, toinen ei. Minä tykkään. Mieluiten valitsisin sellaisen yksilön, joka on tatuoitu kaulasta varpaisiin. Toisaalta, mielummin paljon tai ei yhtään. Yksi huonosti tehty itsetunnon kohottaja hauiksessa on aikamoinen turn off. 

 

Lävistykset. Nuorena tykkäsin, mutta se aika on jo ohitettu. Nännilävistykset tosin saattaisin vieläkin hyväksyä.   

 

Epäsiisti asunto. Kertoo ihmisestä. En ole todellakaan siisteyden perikuva, mutta jos joudun arpomaan, uskallanko istua vessanpöntölle, kaikki ei ole hyvin. 

 

Vuokra-asunto. Ei sinänsä niin merkityksellinen asia. Ihmisillä on monia syitä asuinmuotoihinsa. Kuitenkin omalla tavallaan arvostaisin sitä, että mies on osoittanut sitoutumiskykynsä ainakin pankin kanssa.

 

Rahapula. Meillä jokaisella joskus. En kuitenkaan halua ihmistä, jonka postiluukun vakiovieras on kirje ulosottovirastolta. Miehen tulee osata järjestää raha-asiansa. Jos ei ole varaa elää leveästi, sitten ei eletä. En kaipaa miljonääriä tai elättäjää. En kuitenkaan halua joutua maksumieheksi.

 

Yliopistokoulutus. Älyköt eivät iske. Olen liian yksinkertainen ihminen ollakseni heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Yllättäen myös heidän kiinnostuksensa on lakannut suhteellisen nopeasti, jos olen avannut suuni. Duunarit, niissä vain on jotain seksikkäämpää. Paskanen duunari kesäpäivällä. Hihattomassa paidassa, vatsalihasten piirtyessä hiestä märän paidan läpi. Työn karhentamat kädet, jotka kevyesti nostavat syliinsä. Kädet, jotka osaavat työnsä...

 

Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Varma katseen kääntäjä on tiivistettynä kuitenkin tämä: lähes kaksimetrinen, parrakas, rujolla tavalla komea mies, hiuksilla tai ilman, raksakuteet päällä kaivamassa salikassia autonsa takaluukusta samalla, kun varaa puhelimessa uutta tatuointiaikaa. Ehkä joskus tapaan ulkoisesti täydellisen ihmisen, joka on sisältäkin pelkkää kultaa.