Taas on se aika vuodesta, kun salit täyttyvät uusista innokkaista ahertajista. Niistä, jotka ovat (ehkä taas tänäkin vuonna uudelleen) ostaneet itselleen sen puolen vuoden salikortin. Kaikkein innokkaimmat ovat saattaneet satsata jopa vuoden tai kahden sopimukseen. Ja, ja, ja... Ei ollut yksi ihminen, eikä edes kaksi, joiden kohdalla sain pidätellä itseäni, etten mennyt antamaan muutamaa pientä vinkkiä. Mutta eihän se kai ole suotavaa. Vai onko... Jos joutuu käyttämään kaiken mielikuvituksensa keksiäkseen, mikä liikesarja rouvalla/herralla mahtaa olla meneillään, pitäisiköhän sittenkin hieman puuttua asiaan. Entä jos toinen onkin kerännyt kaikki viimeisetkin rohkeuden rippeensä astuessaan salin ovesta sisään... Pelottaako se silloin toisen lopullisesti pois hyvän harrastuksen kimpusta. Onko vain parempi antaa olla ja toivoa, ettei toinen loukkaa itseään ainakaan kovin pahasti... Tai toivoa, että joku toinen puuttuisi asiaan. Siinäpä pulma. 

 

Olen satunnaisia kertoja puuttunut toisen treeniin. Silloin, kun olen havainnut, että nyt todella tarvitaan apua tai pian sattuu pahasti. Kerran puutuin erään vanhemman naisen treeniin. Nainen teki jotain käsittämätöntä ylätalja-ojentaja-riuhtomista, jossa ei tuntunut olevan päätä, eikä häntää. Lopulta kävi ilmi, että hänen tarkoituksensa oli tehdä hauiskääntöä taljassa. Jospa aloitetaan siitä, että laitetaan tämä tanko tänne alas... Onneksi sain itsestäni kaivettua rohkeutta kysyä, voinko kenties auttaa. Muistan kyllä vieläkin, kuinka noloa olevinaan oli, kun joku kokeneempi kävi ohjaistamassa kun olin itse vasta aloittanut treenaamisen. Painoitan sanaa olevinaan. Eihän se oikeasti edes ollut. Nykyään ottaisin vinkit ja neuvot mielelläni vastaan. Harvoinpa vaan kukaan mitään neuvoja enää jakelee, vaikka joskus olisi ehkä syytäkin. Ehkä kukaan ei uskalla. Itse olen kyllä monesti kysynyt opastusta, jos vaikka näen jonkun tekevän jotain mielenkiintoisen näköistä liikettä. Kohteliaasti tietenkin, en kai vain häiritse... Ja mielellään moni tuntuu opastavan. On sitä apua joskus kysytty minultakin. Harvemmin kuitenkaan kukaan aloittelija uskaltaa ja kokeneemmille minusta ei paljon apua taida olla. Muistan kuinka kovasti mieltäni lämmitti eräs kerta, kun keski-ikäinen nainen tuli yllättäen salilla nykäisemään hihasta. Olin silloin synnyttänyt kolme kuukautta aiemmin, enkä todellakaan missään kummoisessa kunnossa omasta mielestäni. Nainen luuli minua saliohjaajaksi ja kuultuaan, etten ole katsoi hetken ja totesi No, ainakin sä selkeästi tiedät jotain näistä asioista. Siinä sitten kävimme lopulta läpi naisen koko saliohjelma, enkä tiedä, kumpi oli enemmän onnessaan... Nainen, joka vihdoin ymmärsi, missä ojentaja sijaitsee vai minä, joka edes sen yhden päivän koin näyttäväni hyvältä raskauskiloineni.

 

Taas kerran mieleeni iskee se, missä on salin vastuu. Onko se nykyään niin, että aloittelijaa ohjaistetaan tasan ne kaksi-kolme tuntia (jotka kuuluvat paketin hintaan) ja sen jälkeen kukin on omillaan. Ellei sitten halua maksaa satoja euroja lisätunneista. Harvapa haluaa, eikä monella oikeasti ole edes varaa. Itse aloitin aikana, jolloin sai vain kävellä "päivystävän" saliohjaajan luo ja pyytää neuvoa, jos jokin liike oli päässyt unohtumaan tai jokin tuntui hassulta. Ei siitä tarvinnut maksaa mitään. Se kuului hintaan. Mutta ei enää. Eikö oikeasti nykyään ketään katso aloittelijoiden perään, ellei kuule setelien kahinaa. Käydään muutamassa tunnissa läpi miljoona täysin vierasta liikettä ihmisen kanssa, joka ei osaa kyykätä kunnolla edes ilman tankoa niskansa takana. Sitten ollaan tyytyväisiä, kun joka kolmas rikkoo selkänsä maastavedossa (jota kuitenkin harjoiteltiin se kymmenen minuuttia ohjatusti)... Sali saa ilmaista rahaa ja vuoden sopimuksen tehnyt ei enää uskalla katsoakkaan tankoa päin. No, oma moka, miksei ottanut lisätunteja... Itse kaipaan enemmän vanhaa meininkiä ja sitä, että joku kiertäisi välillä katsomassa, että kaikilla on homma hallussa. Niin uusilla, kuin vanhoillakin.

 

Tämä on siis sinulle aloittelija. Tiedän, että me salin vakityypit (heh, uskallan kerrankin lukea itseni siihen joukkoon), saatamme näyttää joskus tylyiltä ja ehkä jopa vihaisiltakin (ainakin, jos treeni on mennyt perseelleen). Emme ehkä katso silmiin ja tervehdi jokaista, koska saatamme olla hieman omissa maailmoissamme ja keskittyä treenaamiseen. Saatamme näyttää silmissäsi puolijumalilta, koska meillä on ne valtavat hauikset. Ne, jotka näyttävät silmissäsi kymmenen kertaa todellisuutta isommilta. Ne, jotka sinäkin haluat (ja jotka sinä saat, kunhan vain jaksat ahertaa). Minä tiedän, että me naureskelemme joka tammikuu sitä, että kuukauden päästä teistä aloittajoista on jäljellä enää muutama. Mutta emme me tarkoita pahalla. Oikeasti me haluaisimme, että teistä jokainen jaksaisi jatkaa harrastusta ja tekisi siitä uuden elämäntavan. Me olemme ihan mukavia ihmisiä. Meitä ei kannata pelätä. Tietysti joukkoon mahtuu aina joku ylimielinen kusipää, mutta älä anna sen masentaa. Uskalla pyytää apua, jos tuntuu siltä, että sitä kaipaat. Ja ota se vastaan, jos sitä tarjotaan. Kukaan ei tarkoita mitään pahalla. Kukaan ei halua loukata tai nöyryyttää. Meistä jokainen on joskus ollut sinun housuissasi. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tai ehkä joku on, mutta 99% ei ole. Sali on antoisa ja todella tehokas harrastus, kunhan sen vain ensin oppii hallitsemaan kehonsa ja tekemään liikkeet oikein. Mitä nopeammin opit, sitä vähemmän itseäsi loukkaat ja sitä varmemmin jaksat jatkaa harrastusta pidempään. Unohda isot painot, keskity tekniikkaan. Uskalla pyytää neuvoa, jos hiemankin epäröit. Koska me varmasti autamme. Me emme ehkä vain uskalla tarjota apua. Ja ensi vuonna sinä voit olla mukana lyömässä vetoa siitä, kuka uusista harrastajista nostelee painoja vielä helmikuun jälkeen.

 

Tämä on kiireessä kirjoitettu teksti, jonka julkaisua ja sanavalintoja en ehkä miettinyt ihan loppuun asti. Tarkoitukseni ei ole todellakaan pahoittaa kenenkään mieltä, eikä sanoa, että kaikki aloittelijat olisivat täysiä tumpeloita! Ei todellakaan!  On monia, joille salilla käynti on hyvin luontevaa jo alusta alkaen (mahdollisesti muun treenitaustan ansiosta). Ja on monia ihmisiä, joille se muutama ohjattu tunti riittää todella hyvin. Ihmiset ovat erilaisia. Painojen kanssa kannattaa kuitenkin jokaisen olla varovainen ja isot painot kannattaa unohtaa siihen asti, että on tekniikka varmasti hallussa. Nimimerkillä "pienikin virheliike liian isoilla painoilla ja monen kuukauden treenitauko hankittu samalla sekunnilla". Eli tekevälle sattuu, eikä tarvi olla edes ihan aloittelija loukatakseen pahasti.

 

Eli kaikkea hyvää kaikille ja toivottavasti mahdollisimman moni jaksaisi jäädä kyseisen harrastuksen pariin pidemmäksikin aikaa.