Kesämiehestä ei ole kuulunut mitään. Ei tullut viimeistä kertaa. Hyvä niin. Olen kuitenkin hieman murheellinen asiasta. Hän oli niin täydellinen. Löydänkö enää koko kesänä yhtä sopivaa kesämiesehdokasta... Tällä hetkellä näkymä on aika huono. Edes Tinderistä ei ole tullut vastaan mitään mieltä sykähdyttävää. Tai on nyt sentään muutama, mutta välimatka on turhan pitkä tälläiselle kahden lapsen äidille, joka ei voi vain ottaa ja lähteä. 

K tutustui vihdoin Tinderin saloihin. Olen sitä hänelle moneen otteeseen suositellut. Eilen hänen kuvansa sitten pamahti ruutuun. Oli pakko heti piruilla asiasta. Hän yritti soittaa illalla, mutta koska kaverini oli lapsineen kylässä, en päässyt utelemaan hänen Tindermenestystään. Hän olisi aivan täydellinen vakipano... Miksi homma ei vain toimi. Ei hänestä ole kesämieheksi, mutta vakkarina hän olisi loistava. 

En ole saanut seksiä yli viikkoon. Enkä tule saamaan ainakaan seuraavaan puoleentoista viikkoon. Alan hyppiä taas seinille. Kaipaan kosketusta. Kaipaan sitä, mitä sain Kesämieheltä. Elin niin monta vuotta raskauksien ja imetyksen maailmassa, että olin unohtanut, kuinka seksuaalinen olento oikeasti olen. Mieskin näytti taas kiinnostavalta. Tai onhan hän aina siltä näyttänyt. Hän on komea. Pitkä ja lihaksikas. Tatuoitu. Hän on edelleen sen näköinen mies, jonka mukaan lähtisin baarista ilman kahta kysymystä. Senkö takia rimani on niin korkea. Olen kerran saanut sen, mikä mielyttää silmääni. En tyydy enää ainakaan vähempään. Mutta nyt en aio tyytyä häneenkään. Osaan kyllä viihdyttää itse itseäni paremman puutteessa. Vai osaanko.

Lääkitys auttaa ehkä sittenkin. Eilinen meni jo suhteellisen mukavasti, eikä tänäänkään tunnu vituttavan suuremmin. Enää muutama päivä edessä ja sitten voin taas huokaista helpotuksesta. Viimeistään maanantaina pitäisi vuodon alkaa. Missä kohtaa asia kääntyi näin... Aina ennen kuukautiset olivat vain pakollinen paha, joiden ei koskaan toivonut tulevan. Nyt odotan niitä malttamattomana. Kuin lapsi jouluaattoa.