Olin taas eilen vähällä ehdottaa miehelle pientä lähikontaktia. Maltoin kuitenkin mieleni. Ehkä jaksan odottaa lauantaihin. Ehkä en. Tänään olemme sopineet juttelevamme kahden. Sopivamme lasten tapaamisista, jotta voimme sitten, parhaassa tapauksessa, kävellä lastenvalvojalle valmiin sopimuksen kanssa. Maltankohan olla kinumatta pientä helpotusta itselleni... Jos keskustelu päättyy riitaan, niin sitten asiaa ei ehkä kannata edes miettiä.

Juttelin eilen melkein tunnin puhelimessa Juuri Eronneen kanssa. Hän vaikuttaa mukavalta. Olen aika varma, että välillämme voisi olla jotain pientä vetoa myös livenä. En vain ole ihan varma, miten hän reagoisi, jos ehdottaisin tapaamista myös makuhuoneessa. Toisaalta, seksiähän ne miehet aina hakevat. Eroseksiä, sääliseksiä, sinkkuseksiä, känniseksiä, kyllä minäkin vielä saan-seksiä... Seksiä. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Hän luultavasti kuitenkin olettaa, että asian suhteen pitää edetä hitaasti ja rauhallisesti. Hiukan tunnustellen ja varovasti. Kaveripohjalta vähitellen raivata tietä lopulliseen päämääräänsä. Ihan vaivihkaa ja sattumalta, ei missään nimessä niin, että päämäärä paljastuu ennen sen saavuttamista. Ehkä annan hänen leikkiä aikansa. Hän saattaisi pelästyä liian innokasta naista. Sovimme tapaavamme ensiviikolla. Ihan vain kahvittelun merkeissä.

Tinderstä ei ole paljastunut mitään uutta mielenkiintoista. Muutama kaveri avannut keskustelua, mutta ei oikein innosta. Osalle olen vastannut kohteliaisuudesta, osalle en ole edes jaksanut vastata. Olenko liian tyly. Yksi, luultavasti vahinkosydämen saanut, kuitenkin osasi aloittaa keskustelun sen verran kivasti, että vastasin hänelle. Juttelimme niitä näitä. Vaikuttaa siltä, että huumorintajumme osuu yksiin. Pistin kuitenkin stopin jutulle, kun hän ehdotti juttelua facebookissa. En halua jokaista tinderheilaa sinne. Juuri Eronneen kanssa olemme nyt kavereita. Se riittää tältä erää.

Geishakuulani ovat saapuneet, pitää muistaa noutaa ne postista.