Päätin olla koko viikonlopun kiltisti kotona. Töitä tehden. Työt pitäneet taas viimeaikoina hyvinkin kiireisinä. Koko kulunut viikko on ollut tylsyyttä täynnä. Mitään ei ole tapahtunut. Ei sitten mitään. Olen vain tuijottanut tietokoneen ruutua ja masentunut. Miehen kanssa ei ole ollut riitaa. Emme ole pahemmin nähneet. Hän on edelleen ollut huomaavainen. Jostain syystä hänen naamansa ärsyttää silti suunnattomasti. Olen kuitenkin saanut hillittyä käytöstäni. Ei se riitelemällä parane, jos ei muullakaan. Olen ollut muutenkin omituisen huonolla tuulella. Kärttyinen ja väsynyt, ahdistunut jollain tapaa. Suoraan sanottuna pieni vitutus on ollut päällä aamusta iltaan. Lapsetkin ovat olleet kärttyisiä. Mietin, mahtaako oma kärttyisyyteni johtua heidän kiukuttelustaan vai heidän kiukuttelunsa omasta kärttyisyydestäni. 

En ole ehtinyt salillekkaan viimeiseen kahteen viikkoon kuin muutaman kerran. Ei ihme, jos paino ei laske ja kroppa kiinteydy. Noiden muutaman kerran aikana olen kuitenkin ehtinyt tehdä tärkeän huomion. Treeniaika kannattaa ehdottomasti vaihtaa myöhäiseen iltaan. Sali näyttää olevan täynnä toinen toistaan komeampia kaksilahkeisia. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa... Salin kaikki parhaassa kunnossa olevat sinkkunaiset ovat myös selkeästi huomioineet saman.