Saldona parikymmentä uutta matchiä. Olin ehkä hieman turhan helppo näin aamusta. Kaksi entistä panoa, tämä nuori, hieman turhan innokas, poju (en kehdannut olla laittamatta) ja monta muuta. Parille todella mielenkiintoiselle jouduin laittamaan ruksia vain, koska yhteisiä tuttavia oli ihan turhan paljon. Enhän halua kaikkien tietävän uudesta harrastuksestani. Ja sitten tuli taas ilmoitus, ettei lähelläni ole uusia ihmisiä. Tylsää.

Olen kirjoitellut ahkerasti Juuri Eronneen kanssa. Hän vaikuttaa ihan mukavalta kaverilta. Rikki, todella rikki. Vaimo löytänyt jo uuden heilan ja hänkin kai kaipaa jotain, jolla antaa takaisin samalla mitalla. Lähinnä olemme antaneet toisillemme jonkinnäköistä vertaistukea eroon. Helppo puhua, kun molemmat samassa tilanteessa. Sovimme menevämme kahville joku päivä. Eihän sitä koskaan tiedä. Ellei muuta, niin voimmehan aina haukkua exiämme.

Eilen oli ensimmäinen päivä eron jälkeen, ettei mies käynyt ollenkaan katsomassa poikia. Päivä meni paljon paremmin, kuin olin kuvitellut. Lapset olivat jopa rauhallisempia. Olin olettanut, että vanhempi itkisi jossain vaiheessa isän perään, mutta ei. Hän ei kysynyt isästä koko päivänä. Ei edes mennessään nukkumaan. Olin omalla tavallani helpottunut. Kyllä tämä tästä. Kaipa esikoinen jo jollain tavalla pienessä päässään asian käsittää. Oma oloni selkeästi parempi, kun ei tarvitse nähdä miestä koko ajan. Tänään hän hakee lapset illaksi. Pääsenpähän salille ja ehkä vaikka hieman nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.