Olin eilen viihteellä. Pidemmän kaavan mukaan. Alkuilta alkoi pikkutuhmalla viestittelyllä exäni kanssa. Olin kuulemma tervetullut kolkuttelemaan ovea baari-illan jälkeen. Hylkäsin tämän vaihtoehdon, koska edelleen pelkään tuhoavani kaikki kiihkeät muistot. Häntä olisi kyllä ihana nähdä, ihan vain muutenkin...

Baarissa tarjonta oli surkeaa. Todella ala-arvoista. Ikähaarukka oli joko 18-21 tai selkeästi +45... Ei mitään kiinnostavaa. Olinkin jo luovuttamassa, kunnes hieman ennen pilkkua silmiini osui kaulaa myöden tatuoitu kaveri. Päätin ottaa vielä yhden. En ollut ainoa, joka oli huomioinut kyseisen henkilön. Tyttöjä parveili ympärillä. Suurin osa selkeästi entisiä hoitoja. Lähestyminen jäi pelkkään silmäpeliin. Mutta sitä riitti. Lähdimme ulos yhtä aikaa. Omalta kohdaltani harkittu teko, luultavasti myös hänen kohdaltaan. Ovella hän pysähtyi ja kääntyi puoleeni. Kysyin onko hänellä joku, jota odottaa. Ei ollut. Seuraava kysymys oli suora "Lähdetäänkö?". En jäänyt odottamaan vastausta. Hän seurasi. Sitten tuli pattitilanne. Hänelläkin oli kotona joku. Vaimo ja lapsi. Eroamassa kuulemma... Niinhän ne aina. Suutelimme ja toivotin hauskaa iltaa. Hän huusi perääni ja halusi numeroni. Tavoistani poiketen annoin sen hänelle. Aamulla hän laittoi viestiä... Mutta ei hän ole sellainen, jonka kanssa selvinpäin jaksaisin pelehtiä. Olen nähnyt hänet jossain aiemminkin... En vain saa päähäni missä. Salilla hän selkeästi käy... Toivottavasti en törmää häneen omallani. 

Jossain vaiheessa iltaa olin tehnyt sen tyypillisen virheen. Miksei alkolukkoa ole jo kehitetty puhelimeen... Tarvitsen selkeästi sellaisen. Laitoin viestin ihastukselleni. Suoran ja selkeän. Aamulla kadutti. Morkkis oli sanoin kuvaamaton. Mutta hän vastasi. Jotain on ilmassa. Kaikki ei ole pelkkää kuvitelmaa. Kai... Emme sopineet mitään. Hän ei pistänyt pahakseen ehdotustani jostain pienestä kivasta...  Mielessäni on turhankin monta likaista mielikuvaa, joiden toteutumiseen tarvitsisin kipeästi hänen apuaan.

Ehkä päästän miehen tänään ulkoilemaan. Onhan hänellekkin suotava mahdollisuus tavata joku. Päästä edes kerran viikossa panolle. Ei niin, etteikö hän kotonakin saisi... Häntä ei vain tunnu kiinnostavan tuttu ja turvallinen. En ole jaksanut enää edes tehdä aloitetta.