Kävimme Kesämiehen kanssa taas kerran pitkän keskustelun. Siitä, miksi olen niin kusipää. Ei hän jaksa enää kauaa. Kyllä minä sen tiedän... Olenhan tehnyt kaikkeni sen eteen, ettei hän jaksaisi. En tiedä olenko edes surullinen. En ole antanut itseni rakastua. Olen koko ajan elänyt odottaen hänen lähtöään. Asennoitunut jo valmiiksi siihen, että tästä suhteesta ei tule koskaan mitään. Joka kerta, kun olen huomannut viihtyväni liian hyvin, olen ravistellut itseni hereille ja kovettanut tunteeni. Koska niin olen turvassa... Silloin minuun ei satu.

Olen koko suhteemme ajan kertonut itselleni, ettei hän ole minulle se oikea. Todistellut, että elämäni on helpompaa yksin. Että pärjään hyvin ilman häntäkin. Etten tarvitse häntä. Enkä oikeastaan edes halua. Todistellut sitä, että osaan olla onnellinen ilmankin. Ja kyllähän minä pärjäisinkin. Olisin aivan varmasti onnellinen myös yksin. Mutta miksi ihmeessä en kykene antamaan itselleni mahdollisuutta olla onnellinen hänen kanssaan. Mitä minulla oikeastaan on hävittävää... Miksen voisi vain hetkeä olla onnellinen. Jos se onni sitten joskus loppuisi, tietäisin kuitenkin selviäväni yksinkin. 

Kesämies lukee minua kuin avointa kirjaa. Hän tietää miksi olen koko ajan kusipää... Tietää ne asiat, jotka itse yritän itseltäni kieltää. Sanoo ne ääneen, koska itse en osaa. Sanoo ne ääneen ja saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Ketä minä huijaan. Itseäni luultavasti paremmin, kuin häntä... Miksi en voi vain lopettaa tätä pelleilyä. Elää edes hetken miettimättä liikaa. 

Kyllä minä olen yrittänyt. Olla mukavampi. Itselleni ja hänelle. Olen yrittänyt olla onnellinen hänen kanssaan. Mutta jokainen kerta, kun alan kokea oloni liian turvalliseksi. Alan huomata rakastuvani. Teen sen melkein tahattomasti. Työnnän hänet pois elämästäni. Pakotan itseni ottamaan etäisyyttä. Teen sen ilman, että edes ymmärrän tekeväni. 

Miksi en vain anna hänelle mahdollisuutta. Anna itselleni mahdollisuutta. Mitä sitten, jos joskus loukkaankin itseni. Aika parantaa haavat. Kyllä minä sen tiedän. Olisin ainakin hetken voinut elää. Jonkun kanssa. Onnellisena. Kyllä minä ehdin vielä olla onnellinen yksinkin. Se on varmaa.