Miehellä on kesäloma. Hän otti lapset luokseen muutamaksi päiväksi. Paljonhan hän lapsia tapaa muutenkin, mutta yökyläilyt keskellä viikkoa eivät oikein toimi. Minulla on siis seuraavina viikkoina paljon omaa-aikaa. Ja se näyttää todella tulleen tarpeen. En ole edes huomannut, kuinka väsynyt olenkaan ollut. Yleensä en huomaa väsymystä ennen, kuin pysähdyn. Niin kauan, kuin on kiire, jatkan matkaa huomaamattani. Sellainen olen aina ollut. 

Hetken jo pelkäsin olevani masentunut. Olinhan muistellut menneitä haikaillen ja kun vielä Miehen uusi suhdekin paljastui... Ja ero Kesämiehestä ja, ja, ja... Mutta ei. Se oli vain PMS. Tällä kertaa taas vain hieman kovempana. Eilen näin vihdoin punaista muuallakin, kuin päässäni ja tänään olo onkin jo paljon parempi. En siis ole masentunut. Olen vain yksinkertaisesti väsynyt. Onneksi sadepäivä tarjosi loistavan tekosyyn maata sängyssä kello kolmeen. Kyllä. Kaaduin sänkyyn illalla ennen ysiä ja nousin sieltä vasta kahdeksantoista tuntia myöhemmin. Kahdeksantoista. Sinkkuäidin vapaapäivä. Jotenkin olin kuvitellut niiden olevan aivan erilaisia...

Kurja kesäsää saa haaveilemaan piipahduksesta ulkomaille. Olisikohan se mahdollista. Käytännössä kyllä. Mies on lomalla, hän varmasti kykenisi vahtimaan lapsia. Ja olenhan luvannut hänelle mahdollisuuden lemmenlomaan Minnansa kanssa. En usko, että järjestely olisi siltä osin mitenkään mahdoton. Töiden puolesta voisi olla huomattavasti hankalampaa. Ehkä pidennetty viikonloppu jossain rannalla. Saisinkohan jostain matkaseuraa vai suuntaisinko matkaan yksikseni. Rahaa ei kyllä ole... Haluan, haluan, haluan. Jonnekkin kauas pois, missä on lämmin. Hmm... Pistän harkintaan. Kaipaan aurinkoa.

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja pyhitän loppuillan töille. Ja salille. Jos aurinko paistaisi, lähtisin rannalle tai lasilliselle ystävän kanssa. Toisen sinkkuäidin, jonka mies on lomalla. Hänen, joka on myös maannut sängyssä koko päivän. Kuinka jännittävää tämä elämä onkaan. Sinkkuna.